— Lähdetkö sinä tosiaankin? — kysyi mies kaikessa yksinkertaisuudessaan.
— Mikä kysymys?
— Niin, mutta sinähän olet ainoa nainen niin monien miesten seurassa, ja kun miehet ovat juovuksissa, käyvät he raaoiksi!
— No mutta menethän sinäkin opettajakokouksiin ilman minua?
— Niin kyllä, mutta en yksin suurempaan naisseuraan!
Miehet ja naisethan olivat yhdenarvoisia, ja erittäin kummastutti vaimoa se, että mies, joka aina oli saarnannut naisen vapauttamista, saattoi vastustaa hänen lähtemistään!
Mies kyllä myönsi, että ne olivat vanhoja ennakkoluuloja hänen päässään, hän myönsi että vaimo oli oikeassa ja hän itse väärässä, mutta siitä huolimatta pyysi hän vaimoaan jäämään pois tuolta matkalta; se tuntui hänestä niin vastenmieliseltä! Hän ei voinut päästä siitä tunteesta irti!
— Se oli epäjohdonmukaisuutta!
— Niin, se oli kyllä epäjohdonmukaisuutta, mutta tarvittiinpa varmaan kymmenenkin sukupolvea, jotta yksilöt samasta tunteesta vapautuisivat!
— Niin, mutta sitten ei saanut mieskään enää mennä opettajakokouksiin!