— Champagne vaikuttaa! — ajatteli mies ja kääntyi seinään päin.
Vaimo itki ja pyysi miestään olemaan oikeamielinen … ja suomaan anteeksi hänelle.
Mies kääriytyi peitteeseen.
Vaimo kysyi vielä kerran, eikö mies tahtoisi olla … eikö mies tahtoisi, että hän olisi hänen rouvansa?
— Kyllä, tahtoihan mies! Mutta hänellä oli eilen illalla niin kauhean ikävä ettei hän enää koskaan soisi elävänsä sellaista iltaa.
— Niin, mutta unohtakaamme se nyt!
Ja he unohtivatkin sen, ja vaimo oli jälleen miehensä pikku rouva.
Kun viheriä metsästäjä seuraavana iltana tuli taas hakemaan rouvaansa, oli tämä varastohuoneessa, mies jäi yksin konttoriin ja istuutui vaimonsa tuolille. Avautuu muuan lasiovi ja herra Nulkki kysyy:
— Annikki! Oletko siellä?
— Ei, se oli hänen miehensä!