— Eikö Loviisa ollut kotona?
— Juu, mutta hän ei joutanut.
— Ei minusta ole yhtään liikaa jos mieskin vähän hoitelee lapsiaan, sanoo ystävätär.
— Ei minustakaan, vastaa mies. Ja siksi huomautin minä Loviisalle, ettei hän saa antaa lasten kulkea likaisina ja repaleissa.
— Aina hävyttömyyksiä, kun tulee kotiin, sanoo rouva. Ei koskaan huvitella ilman ettei solvaista. — Ja hyvin pingotettu kyynel tunkeutuu punottavasta silmästä.
Ystävätär ja muut naiset katsovat mieheen raivoissaan.
Valmistetaan hyökkäystä ja ystävätär hioo kieltään.
— Onko herrasväki lukenut Lutherin pöytäpuhetta vaimojen oikeudesta? alkaa hän.
— Mistä oikeudesta? kysyy vaimo.
— Hankkia itselleen toinen mies, jos nykyinen ei ole sovelias.