Kuningattaren-kadulla silloin
kesäauringon paahteessa
me toisemme kohtasimme
katukäytävän hiekalla.
Väkijoukkohon sitten sa häivyit
ohi suurien kauppojen,
pian vaikeni narina kengän,
ja kahina laahuksen.
Yli hattujen, päivänvarjoin
siniharsosi leijaili,
ja ihmisvirtahan vaipui,
mi pois sen kuljetti.
Ma löysin sen kuitenkin jälleen,
ja mastoni huippuhun
sen nostin aina, kun aloin
ma myrskyssä taistelun.
On häilyvän harsosi sini
yhä vieläkin siintävin,
sama ei, mut iäti sama
se mulle on sittenkin.
Pidä lujasti mastosta kiinni, vaikk' kuohuja pelkää et. Me myrskyjä uhmaamme, mutta on kotona pienoiset!
LAUANTAI-ILTA.
Tuuli uinuu, peilityynnä lepää lahti, mylly nukkuu, taukoo airon tahti. Karja kulkee kohti vihannoivaa hakaa, saapuu lepopäivän rauha vakaa.
Lintuparvi painuu metsän syliin;
kuuluu vetopelin ääni kyliin,
tytöt kuistin, pihan puhdistavat,
kukat kastellaan ja taimilavat.
Nojaa kukkapenkereitä vasten
tulpaanien alla nuket lasten.
Pallo ruohistohon piiloon kieri,
torvi vesitynnyrihin vieri.