Vihreet luukut suljetut jo ovat,
salvat ovella ja lukot kovat,
sammunut on viimeinenkin valo,
kohta unessa on koko talo.
Kesäöiseen hämyyn seutu hukkuu, talon vanha tuuliviiri nukkuu, mutta rannalla soi pauhu hyrskyn; maininki vain menneen viikon myrskyn.
AAMU.
Metsät ja luodot kimmeltäin hehkuvat hohteessa aamun, leyhyy läntinen maalta päin, taivas poutaa tietää.
Kahvikeittiö kuistilla
hiljaa poristen kiehuu,
talo vielä on unessa,
herra jalkeilla yksin.
Nauttii kahvin ja polttelee
nojatuolissa rouvan,
paperit salkkuun lukitsee
ja poistuu vallan hiljaa.
Kasvitarhaan poikkeaa,
lavoja, penkkejä tutkii,
oksat karsii ja puhdistaa,
matoja kaalista poimii.
Lähtee vuorelle nousemaan,
kuusikko pihkalle tuoksuu,
tupa, valkea nurkiltaan,
alhaalla laaksossa puuntaa.
Siellä rinnalla äityen
lapsoset vielä uinuu,
heille lentosuukkosen
heittää ja metsään painuu.
Orvokin poimii ja kieloja,
teiri viidassa soipi,
orava keinuu oksalla,
tavi parkuu suolla.