— En! vastasi Brita rouva, lyhyesti, varmasti.
— Kysyn sitten Gustafilta, aikooko hän jatkaa avioliittoa?
— En! vastasi tämä, yhtä varmasti.
— Jospa nyt kysyisin sisarelta, minkä syyn perusteella hän vaatii avioliittoa purettavaksi?
Brita rouva vastasi:
— Miehen aviorikoksen.
Asiahan oli tunnettu, mutta kuitenkin vaikutti tuo sana kuin laukaus; ukot pöydän ääressä heristivät korviaan, ja puheenjohtaja, joka tahtoi, että kaikki olisi käynyt siististi ja säädyllisesti, loukkaantui. Hän kääntyi senvuoksi jonkunlaisella osanotolla vanhan vihollisensa puoleen, ja tuntien kaikki asianhaarat ennestään, koetti hän sovittaa lieventävät asianhaarat kysymykseen:
— Voiko Gustaf Borg tunnustaa olevansa täydellisesti syyllinen mainittuun rikokseen.
— Rikosta en ole tehnyt, sillä en ole rikkonut aviolupaustani, minut kun on siitä vapautettu, ja sen on tehnyt se ainoa henkilö, jolla on ollut oikeus vapauttaa minut, nimittäin vaimoni.
Taaskin liikettä neuvospöydän ääressä; jonka jälkeen puheenjohtajan ääni heti kuului: