Äiti uhkasi mennä asianajajalle. Se oli hänen tavallinen tapansa.

Mutta oli olemassa toinen syy, joka vaikutti häiritsevästi avioliittoon, ja se oli erään siihen aikaan kuuluisan lääkärin keksimä konjakki. Sitä rouva käytti yleislääkkeenä kaikkiin kipuihin, ja enin aamupäivin hermostumista ja iltaisin unettomuutta vastaan. Nuo näennäisesti viattomat pikku lasit turmelivat mielen ja ruokahalun, uuvuttivat uneen sopimattomaan aikaan, ja haihduttivat yöunen. Vaikkakin keksijän itsensä, professorin ja auktoriteetin, kävi huonosti, hän sortui konjakkihypoteesinsa uhrina, jatkoivat naiset juontia.

Kun tohtori varoitti rouvaansa, veti tämä aina esiin professorin.

— Tottahan professori ymmärtää sen paremmin kuin sinä, joka et ole edes dosentti.

Sanalla sanoen, tämä avioliitto oli kypsä, niin perinpohjin kypsynyt, että veljeskiistan puhjetessa saattoi keveinkin tuulenpuuska murtaa sen.

Dagmar rouva kirjoitti naisten-ääneen miehensä teorioja vastaan, kuten hän niitä nimitti, kuitenkin mainitsematta hänen nimeään, teki hänet epäilyksen alaiseksi vanhoillisuudesta ja varoitti vapaamielisiä valitsijoita sellaisesta ehdokkaasta. Siten oli sota avoimesti julistettu, ja puolisot asuivat kukin omalla puolellaan huoneustoa.

Mutta itse ratkaisua kiirehtii eräs pieni tapaus, joka tuli kuin tilauksesta.

Yhtenä aamuna vastaanottoajalla astui erittäin hyvin puettu nainen tohtorin huoneeseen. Se hämmästytti häntä, sillä naiset olivat hylänneet tohtorin siksi, että tämä oli "epähieno"; hän ei tahtonut näet ymmärtää heidän vihjauksiaan, vaan lausui julki muitta mutkitta heidän salatuumansa; paljasti heidän salaisuutensa tarvitsematta kysyä niitä.

Hän pyysi kuitenkin naista istumaan, ja silmäillessään tätä näki tohtori heti, mitä lajia hän oli. Silmien ilme ei ollut sopusoinnussa suun kanssa. Hänellä oli lapsen leuka, posket ja huulet, mutta silmät puhuivat toista kieltä, sillä hän oli unohtanut kasvattaa silmiään. Kun tohtori nyt kysyi, mikä häntä vaivasi, valitti tämä verenvähyyttä ja hermostusta.

Tohtori oli päässyt tutuille jäljille, ja jatkoi varovasti; kyselyään: