Siinä oli koko salaisuus, ja nyt tohtori näki näyttämövaihdoksen esiripun ylhäällä ollessa; pienet kasvot muuttuivat toisiksi, niin hirvittäviksi, että tohtori luuli kokonaan toisen ihmisen istuvan tuolissa. Mutta hän jatkoi säikähtämättä:
— Minua ei ihmetytä, että miehenne kyllästyy harjoittamaan teidän paheitanne…
Pitemmälle hän ei päässyt, sillä nainen pujahti silmänräpäyksessä ulos ovesta.
Sehän oli säännöllinen tapaus, joka oli yhtä yleinen kuin onnettomat avioliitot.
Mutta kun tohtori meni vahtimestarin luo odotushuoneeseen, näki hän naisen nimen. Hän oli vapaamielisen yhdistyksen äänenkannattajan toimittajan rouva. Kylläpä hän nyt oli laittanut asiansa sellaiseen kuntoon, että kelpasi olla ja elää.
* * * * *
Maitta siihen ei asia päättynyt, sillä neljännestunnin kuluttua Dagmar rouva astui huoneeseen, ja kun hän tahtoi pitempää puhelua, oli hän leppeä, tietäen hyvin, että tunkeilemista olisi seurannut oven sulkeutuminen:
— Mikä vaivasi pikku rouva ——, joka oli puheillasi?
— Se, että hän tahtoi minun määräämään itselleen rakastajan? Niin, he juoksevat tänne pyytämään neuvoja sikiön ulosajamisessa, kysymään ehkäisykeinoja…
— Muutoin tehdään Lääkäriseuralle ilmoitus, että olet kohdellut loukkaavasti naispotilasta.