— Pidätkö hänen pyyntöään oikeutettuna?
— Pidän!
— Silloin olet sinäkin…
Hän etsi hiilihankoa, ja rouva hävisi. Silloin hän tunsi, että kaikki oli lopussa.
Sellainen oli ajan helvetillinen sukupuolitaistelu, jota käytiin henkiin veriin saakka. Ja vaikka nähtiin niin monen miehen sortuvan ja kuolevan ennen aikojaan, niin syytä siihen ei tutkittu milloinkaan, sillä siitä ei saanut kirjoittaa.
Luonto oli antanut miehelle alkuunpano-oikeuden, koska hän on vaikuttava syy, mutta nyt se oli häneltä riistettävä; nainen, joka ei mitään anna, ottaa vain vastaan, anasti alotteen itselleen; ja kun hänen vastaanottavaisuutensa on rajaton, täytyy jokaisen miehen jäädä huonommalle puolelle epätasaisessa taistelussa, jossa voiman menetyksillä on luonnolliset rajansa. Ja kaikki luonnonlakien kiertämiset rankaisivat itsensä. Sensijaan, että miehistä olisi tullut isiä, alentuivat he rouviensa alfonseiksi; nykyaikaiset makuuhuoneet rautasänkyparineen muistuttivat lääkekoneellisia laitoksia, siementenkaristuslaitoksia, tai sairasvoimistelulaitoksen yksityisiä huoneita. Puolisot eivät löytäneet sitä, mitä etsivät, sillä se on löydettävissä ainoastaan äitiydestä ja isyydestä. Senvuoksi tuli kuolema syntymisen asemesta.
Kahdeksantoistasataluku ei ollut lapsien vuosisata, se on valhetta. Seitsentoistasataluku, Rousseaun Emilen vuosisata, jolloin äidit oppivat jälleen imettämään lapsiaan ja antoivat äitiydelle uudelleen sen kadotetun arvon, se oli lasten kultainen aika. Mutta kahdeksantoistasataluku, etenkin sen loppupuoli, muuttui lasten helvetiksi. Ne lapset, jotka tulivat maailmaan, olivat syntyneet tapaturmassa, jonka aiheutti tahdontoiminnan epäonnistunut pidättäminen; senvuoksi he olivat tahdottomia, sukupuolettomia, hölläluonteisia olentoja. Äitiyttä halveksittiin; kukaan ei tahtonut synnyttää lapsia, ja häpeällisenä pidettiin sitä, jos äiti itse imetti. Lapset kasvatettiin pullolla, ja olivat ne aina kärtyisiä, unettomia ja sairaita. Kemialliset ainekset, hiilihappoinen natrom, maitosokuri, sterilisoitu lehmänmaito olivat ravintona. Hedelmättömän nesteen, jonka elinvoima oli surmattu, piti korvata elävä äidinmaito! Se kasvatti myös hedelmättömiä ihmisiä, jotka eivät voineet synnyttää yhtään uutta ajatusta; jälkikaikuihmisiä, automaatteja, jotka antoivat painettuja vastauksia ihmiskunnan kysymyksiin, painettuja pienille paperiliuskoille kansakoulumaksun vastapalkkioksi. Se oli automaatin aikakausi, ja automaattilapsen, pullolapsen ja tuttilapsen, joka ei ollut milloinkaan maannut äidin lämmintä rintaa vasten, vaan joka komennettiin makaamaan hiljaa ja ruumiillisesti ja henkisesti värisemään vilusta vaappuvissa vaunuissa vieraan joukkuenaisen ja tämän sulhasen hoidossa, useinkin prostitueeratun, joka sai "imeä tutin kuntoon" sterilisoimattomilla huulillaan.
Tämä oli hedelmättömien naisten kultainen aika; ja he saarnasivat hedelmättömyyttä, muodostivat seurakuntia ja saivat naisprofeettoja, kunnes heistä tuli lopulta valtion tunnustama kirkkokunta. Taistelussa tätä rappeutumista vastaan kaatui tohtori Borg, tuo terve mies, ikipäiviksi.
Kahdeksan päivää myöhemmin hän istui yksin hävitetyssä kodissaan, ja neljäntoista päivän päästä hänen nimensä oli pyyhitty kaikilta vaalilistoilta, hän kun oli sekä vanhoillinen naiskysymyksessä että Norjan vihaaja.
Mitään ilmoitusta ei tehty Lääkäriseuralle, mutta hänen praktiikkansa oli kärsinyt.