Todettuaan sen, minkä halusi, hän kysyi taloudenhoitajattarelta:
— Onko herra, onko isäni näyttäytynyt talossa lähtönsä jälkeen?
— Ei, ei ole; mutta… mutta hän on varmaankin mieleltään sairas; sillä on kuultu hänen… koko yön, ja päivän täällä metsässä.
— Kuultu hänen?
— Niin, hän on huutanut niin, ettei rouva voinut nukkua. Mutta heti rouvan kuoltua hän vaikeni.
— Miten ihmeellistä! — Missä hän nyt sitten on?
— Kerrotaan hänen asuvan pappilassa. Ester läksi Maxin luo, joka istui pianon ääressä ja oli soittavinaan, mutta ei painanut koskettimia.
— Luuletko, hän kysyi, että äidin omatunto heräsi.
— En, sitä en usko.
— Mitä sitten arvelet?