Ester punehtui ja kuiskasi ikäänkuin olisi hävennyt.

— Olen, kerran… unessa!

— Tiesin sen, vastasi kreivi; ja tiedän vielä milloin! Näepäs, ystäväiseni, minä luulen, että meidän ruumiimme vihaavat toisiaan, ja sellaista tapahtuu niin usein avioliitossa… Kuitenkin, nyt olet saanut todistuksia sielun laajenemiskyvystä eli sen näennäisestä voimasta irtautua itsestään. — Tiedätkö, mitä painajainen on? Se on vihollisesi sielu, joka käy luonasi. Katsopas, senvuoksi ei pidä antautua liian läheisiin suhteisiin ihmisten kanssa, sillä siten he pääsevät kanssamme kosketukseen ja saavat vaikutusvaltaa, tai kyvyn päästä yhteyteen kanssamme. — Tiedän kaksi vastanainutta, jotka heräsivät keskellä yötä sydämentykytykseen ja tuskantuntoon. He eivät voineet selittää sitä. Mutta sittemmin huomattiin, että ilmiö oli yhteydessä erään unen kanssa, joka oli hyvin hämärä, niin hämärä, että se jätti jälkeensä vain vaikutelman eräästä määrätystä henkilöstä. Miestä ei haluttanut mainita nimeä, sillä se oli eräs rouvan armastelijoista ennen kihlausta. Mutta kun rouva mainitsi hänen nimensä, tunsi mies vapautuvansa, ja katso, heidän ajatuksiaan ja uniaan häiritsi tuon hyljätyn öinen käynti. Ajattelehan nyt, kuinka tyystin täytyy vartioida ajatuksiaan, jotta ei tekisi rikosta… Nuorukaisia ja neitoja ei tee unessa useinkaan rauhattomiksi heidän omat mielikuvansa, kuten luullaan, vaan toisten mielikuvat, olivatpa nämä sitten nukuksissa tai valveillaan. En voi muistaa, että hekumalliset unet olisivat vaivanneet minua nuorukaisena, mutta kylläkin aistimukset, jotka ikäänkuin tuntuivat tulevan ulkoapäin, ja olivat minusta ihan kouraantuntuvia. — Mutta palataksemme nyt isääsi, olen vakuutettu siitä, että hän tietämättään surmasi äitisi. Hän on jäätänyt hänet kuoliaaksi, ja jos katsot, niin huomaat äitisi kuolleen vilusta.

Ester alkoi kulkea pitkin lattiaa, ja otti kaulavaipan vaatenaulakosta:

— Minä pelkään sinua! hän sanoi. Sinä jäädät sinäkin minut kuoliaaksi.

— Pane pois äitisi kaulavaippa! sanoi kreivi rauhallisesti. Siinä on niin paljon hänen auraansa jäljellä; ja se voi tehdä sinut rauhattomaksi! Sinussa voi syntyä sairaloisia mielialoja…

Ester viskasi kaulavaipan luotaan ja sanoi:

— Se polttaa nokkosten lailla ruumista!

— Nessus-vaippa! siinäpä se. — Nyt näet, kuinka herkkä sielunelämä on. Sitä et näe mikroskoopin avulla, mutta sisäinen valvova silmäsi näkee sen!

— Miksi et ole milloinkaan ennen puhunut minulle tästä?