— Siksi, että jos sen olisin sanonut, olisi suhteemme ollut lopussa; sillä sitä piti koossa se sinun luulosi, että minut oli johdettu harhaan. — Mutta ystäväni, sinä et ole koskaan voinut salata mitään minulta. — Kun menit viime kerralla yksin tanssiaisiin, niin olit minulle vihainen, ja olit päättänyt kostaa. Istuin kotona ja seurasin ajatuksissani sinua. Kun petit minut, kun kavalsit henkeni ja kunniani eräälle keikarille, arvaan kuka hän oli, silloin sieluni itki kuin surren taivaan lakeja vastaan tehtyä rikosta. Ja kun annoit hänen suudella itseäsi erään oven takana…
Ester seisoi kauhusta mykistyneenä, ja hänen kasvonsa kysyivät: "Kuinka voit tietää sen?" Mutta Max, joka oli vain varronnut tätä myönnytystä, jatkoi:
— Silloin tunsin niin voimakkaan likaisuuden tunteen koko ruumiissani, että minun täytyi heittää yltäni kaikki vaatteet, ja huuhtoa itseni kylpyammeessani. Siitä näet, että emme saata elää yhdessä, sinä kun et voi mitään salata minulta! Senvuoksi, täytettyäni kunnianvaatimukset ja tarjottuani sinulle avion laillistuttamista, sanon hyvästi. — Jää hyvästi! Nyt otan jälleen omani takaisin!
Hän läksi, ja Ester jäi seisomaan keskelle lattiaa jäykkänä kuin kuvapatsas.
NELJÄSTOISTA LUKU
Majesteettirikos
Kanne oli tehty ja oli se herättänyt suurta huomiota. Tuumiskeltiin oliko se ylimielisyyden vaiko pelon ilmaisu. Kuninkaan valtahan oli heikontunut niin, ettei sen omistaja uskaltanut käyttää perustuslain hänelle myöntämiä suuria oikeuksia, kuten esim. valita vapaasti neuvonantajiaan. Ja Norjassa hallittiin todenteolla nimileimalla. Hallitsija oli ainoastaan valtakunnan jonkinlainen edustaja kotona, kuten ala-lähettiläät edustivat valtakuntaa ulkomailla. Valtiopäivät hallitsivat, kuningas ei ollut enää hallitsija. Ottaessaan vastaan erään lähetystön, joka pyysi hänen apuaan eräässä tärkeässä lainlaadintakysymyksessä, oli majesteetti valittanut sitä, ettei voinut tehdä mitään asian hyväksi, hänen valtansa kun ei ollut niin suuri kuin he luulivat. Mutta mitä heikommaksi tuolta ylhäältä tuleva tuki kävi, sitä pelokkaammiksi kävivät kaikki nuo avuttomat, jotka etsivät tukea ylhäältä, he keräytyivät laumoihin arkojen lampaitten lailla ja kulkivat kaitoja polkuja ehtiäkseen edelle, polkuja, jotka eivät olleet milloinkaan suoria ja joita senvuoksi itseään alhaaltapäin puolustavien oli sangen vaikea seurata.
Eräs monarkkian viattomammista itsepuolustuskeinoista oli sen yliherruus teatterimaailmassa.
Teatterissa kansa kohtasi hallitsijansa, ainoastaan siellä; se oli hänen vastaanottopaikkansa, siellä hänen uskollisensa tervehtivät häntä, ja taputtamalla käsiään hän antoi merkin siitä, mille oli osoitettava suosiota, ja mikä oli vaieten painettava alas. Se oli sotaväenkatselmuksen ja yleisten maankäräjien pitoa, ja senvuoksi oli asema tärkeä. Kun nyt valtiopäivät säästäväisyyden puuskasta, tai tuntien teatterin merkityksen lainsyrjäisenä valtiokokouksena, jossa saattoi tapahtua, että tilauksesta tehdyt kappaleet esittivät irvikuvia valtiopäiväin lainsäätäjistä, lakkauttivat teatterien apurahan maksamisen, kävi ylempi leiri levottomaksi.
Toisenluokan teatterin, joka oli seurannut aikaansa ja kannattanut suuren taiteen lippua, oli ollut vaikea kilpailla valtion teattereiden kanssa, ja keinot, joilla tuota vapaata teatteria ehkäistiin, eivät olleet aina niin valittuja. Niinpä olivat kuninkaalliset, jotka itse istuivat ehdottomasti tulenvaarallisessa talossa, saaneet viranomaiset vaatimaan toisenluokan teatterin ryhtymään niin kalliisiin varokeinoihin rakennuksensa pienempää tulenvaaraa vastaan, että se sai niskoilleen suuren rasittavan velkataakan.