Ruhtinaan tulee olla oikeudenmukainen kuin kaikkivaltias, johon hän uskoo; luja, mutta ei julma; anteeksi antava, mutta ei veltto; nuhteeton, mutta ei ulkokullattu; hänellä tuke olla rohkeutta kieltäytyä epävakaisen joukon suosiosta, ja tietoisena korkeampien velvollisuuksien täyttämisestä uskaltaa seisoa yksin, jos niin tarvitaan.
Korkeassa asemassaan, vapautuneena kosketuksesta elämän roskan kanssa, vapaana toimeentulon huolista, hänen tulee elää kauneudessa ja seurustella viisaiden ja hyvien miesten kanssa, eikä narrien ja pelurien parissa; silloin hän voi katsella valtakuntaa nähden asiat laajemmin kuin muut kuolevaiset; silloin hänen neuvonsa painavat ja hänen sanansa merkitsevät jotakin.
Ruhtinas ei saa tuntea kuuluvansa mihinkään erikoiseen luokkaan. Hän ei saa olla aateliston päämies, ei hovin, eikä hallitsijahuoneen, vaan pitää hänen tuntea olevansa kuin valtion kaitselmus, kansakunnan turva ja maan isä.
Ruhtinas ei saa kiinnittää huomiotaan pikku seikkoihin, hänen tulee seista sellaisten yläpuolella: hänen armonsa tulee kohdata ansiokasta eikä ansiotonta; sillä armo käy helposti vääryydeksi.
Ruhtinaan tulee suojella heikkoa, ei senvuoksi, että tämä on heikko, vaan kun häntä sorretaan; muutoin ei.
— — —
Yleisiä sanoja, joita voitiin sovittaa yksityistapauksiin, kas siinä kirjoituksen sisältö. Tuomio oli kuitenkin langennut, ja määräsi se kirjoituksen laatijalle kolme kuukautta vankeutta. Ihmeteltiin, miten se saattoi olla mahdollista.
Viime vuosina oli tapahtunut paljon: tulleilla valtio oli eristänyt itsensä; ylempien mielet oli vallannut jonkinlainen junkkari- ja sotilashenki sen jälkeen, kun hallitus oli ruvennut lähestymään Saksan valtakuntaa; ja nyt väliaikaisten valtiopäiväin päätyttyä, kun sotajoukko oli päässyt käsiksi kansakunnan kasvatukseen, alkoi ilma käydä sakeaksi. Norjalaisten sodanuhka ja varustukset peloittivat maan rauhalliset; sosialidemokratian edistyminen uhkasi yhteiskunnan perustuksia; senvuoksi kerääntyi kaikki avuttomuus, kaikenlainen väsymys ja laiskuus korkeimman suojaan, ja tämä suurporvarillinen enemmistö tervehti kannetta ja tuomiota yksimielisellä tyytyväisyydellä.
Holger Borgin koti oli sanomalehden vaikutusvallan kasvaessa muuttanut luonnettaan ja käynyt kansan kaikenlaisen tyyssijaksi. Mutta talon rouva, joka kirjoitti kutsut, huomasi pian kieltäyvien luvun kasvavan, niin että tulokkaita täytyi ruveta ottamaan vastaan luokittain eli ruokakunnittain. Ja senvuoksi pidettiin eri kutsuja korkeammille upseereille, entisille valtioneuvoksille ja valiokunnanjäsenille; siinä ensi luokan tulokkaat. Monet tulivat senvuoksi, että eivät uskaltaneet jäädä pois, ja ne, jotka olivat pakoitettuja tulemaan, näyttivät peittelemättä, etteivät olleet tulleet mielisuosiosta. He eivät täyttäneet tavallisen kohteliaisuuden vaatimuksia; eivät keskustelleet rouvan kanssa; söivät äänettöminä, mutta saattoivat olla kajoamatta pariin ruokalajiin, siksi että olivat ennestään kylläisiä. Tämä kaikki nöyryytti tiukkaa insinööriä, mutta se tapahtui hänen vaimonsa tahdosta, ja kun mies ajoi naisten oikeuksia, niin oli määräämisvalta vaimolla.
Oli juuri sellaiset päivälliset, kun kanne alettiin panna kyseeseen. Korkeammat upseerit olivat jääneet pois, läsnä oli ainoastaan yksi kapteeni. Hän oli siellä senvuoksi, että hänellä toiselta puolen oli vekseleitä, ja toiselta puolen hän sai lehteen pieniä uutisia yleisesikunnan merkeistä, näennäisesti viattomia, mutta sisällöltään sangen merkityksellisiä. Tänään hän oli ylhäistä poikaa, koska hänen esimiehensä eivät olleet saapuvilla ja koska hän vainusi epäsuosiota. Hän kaiveli hampaitaan jälkiruokaveitsellä, hoiti itse pulloja, ja sytytteli paperosseja. Talon emäntä oli hermostunut, ja kun hän oli saanut tuon ruman tavan korjata miestään, huomautti hän kaikesta, mihin ikänä tämä vain ryhtyi, vähemmän ilkeydestä kuin ajattelemattomuudesta ja puuttuvasta itsensähillitsemistaidosta. Mies, jota toiselta puolen loukkasi vaimo, toiselta kapteenin töykeä käytös, kävi aivan mykäksi, ja hänen äänettömyytensä vaikutti seuraan. Päät painuivat lautasten yli eikä kukaan uskaltanut katsoa toinen toistaan.