Gerettet ist das edle Glied
Der Geisterwelt vom Bösen;
Wer immer strebend sich bemüht
Den können wir erlösen.
Und hat an ihm die Liebe gar
Von oben Theil genommen,
Begegnet ihm die selige Schaar
Mit herzlichem Willkommen.
Mutta minä ymmärrän myöskin Mefistofeleen osan, oikeutetun osan.
"Herra" tulkitsee sen näin:
Ich habe deines Gleichen nie gehasst.
Von allen Geistern die verneinen,
Ist mir der Schalk am wenigsten zur Last.
Kuuntele tarkasti nyt!
Der Menschen Thätigkeit kann allzuleicht erschlaffen,
Er liebt sich bald die unbedingte Ruh;
Drum geb ich gern ihm den Gesellen zu,
Der reizt und wirkt und muss als Teufel schaffen!
Siinä kieltäjän tehtävä, pahan oikeutus elämän taloudessa. Siinä tohtorimme ekvatsiooni; vastustajan, vikojen löytäjän, joka hoitaa tehtävänsä kuin mies, ja jota kipeästi kaivataan näinä aikoina, jolloin sovinnon tehneet kilpailevat keskenäisessä imartelussa ja ylistyksessä. — Nyt meidän täytyy lähteä; kirkko suljetaan!
He läksivät, ja suuntasivat askeleensa kuin äänettömästä sopimuksesta Saaria kohti. Heidän yhteiset vaelluksensa olivat heidän parhaita hetkiään. Kulku samassa tahdissa pakoitti heidät astumaan rinnan ja mukautumaan toinen toisensa mukaan; tästä syntyi molemminpuolisiin myönnytyksiin perustuva sopusointu; ihmisten katseet saivat heidät varomaan lähentelevää lähestymistä; ja kun uusia esineitä aina kiiti ohi, vaihtuivat mielialat ja niiden mukana keskusteluaiheet:
Mutta kun he olivat uupuneet kävelystä, tahtoi Ester istua uudella Oopperaterassilla. Hetken emmittyään Max seurasi häntä. Ja nyt he istuivat kumpikin omalla puolellaan pöytää; lähenivät lähenemistään toisiaan, ja katsoivat toisiaan silmiin.
— Miten suoriudumme tästä, Ester? kysyi Max.
— En tiedä! Toivon sitä, enkä toivo kuitenkaan.