Koirat tervehtivät haukkuen heitä, ja Max kutistui kokoon tuskasta:
— Nuo eläimet täällä? Eikö sitten Ruotsissa ole ihmisiä?
— Et ole eläinten ystävä?
— En, vihaan kaikkea eläimellistä, kuten tiedät, etenkin itsessäni. Ja nuo eläinten ystävät — niin, sinähän tiedät, että itse johtajatar oli tappaa lapsensa rusinoilla ja manteleilla (hän oli kasvissyöjä), mutta ei voinut kuulla puhuttavan lampaan teurastuksesta. Ne, jotka ovat niin alhaisella eläinasteella, että tuntevat myötätuntoa eläimiä, mutta eivät ihmislapsia kohtaan, ne pitäisi rankaisematta voida lähettää eläinlääkäriin sinihappoa haistamaan, Kuilut, joita tuollainen ihmisen kaltainen sielu kätkee, pitäisi sen oikeastaan koettaa salata. Olen kuullut, että ratsuväki ja paimenet… Ei, nyt jätämme tämän paikan. Täällä on ilkeätä, ja ilkeätä on aina siellä, missä pidetään eläimiä häkeissä! — Lähtekäämme Swedenborgin huvimajaan.
— Oletko lukenut Swedenborgia?
— Swedenborgia ei lueta, hänet saadaan, tai ollaan saamatta. Häntä voi ymmärtää vain se, joka elämässään on kokenut samaa kuin hän. Senvuoksi ei ole vaarallista lukea häntä; syrjäiselle hän on suljettu kirja.
He kulkivat kulkemistaan.
* * * * *
Pääravintolan edustalla istui konsuli Levi tohtori Borgin kanssa.
— No, vikojen löytäjä, mitä sanot kaikesta tästä?