— Pelko valkeaa kohtaan on kadonnut. Silmät eivät sietäneet valkeita taloja, senvuoksi terveysoppi kielsi kalkkikiilloitukseni, ja meidän nuoruutemme talojen seinät olivat sivellyt noella ja ruosteella; ja viranomaiset määräsivät käytettäväksi kimröökin ja rautamullan sekaista kalkitusta. Ja vihreä, toivehikkaan vihreä, jonka estetiikka oli julistanut pannaan siksi, ja senvuoksi että… vihreä on viettänyt jälleen paluujuhlaansa; valkea vihannoi, ja vehreys kullataan. Itse kansallislippu on valjennut koleasta indigosta lempeäksi koboltiksi, paksusta munanruskuaisesta kelmeäksi kullaksi. — Me olemme vaeltaneet pimeydessä, mutta se oli vain auringonpimennystä, jota täytyi aikansa kestää. Muistan, miten lapsena ollessani pikku siskoilla oli valkeat sukat kuten heidän äideilläänkin; ja muistan ajan, jolloin heidän säärensä kävivät mustiksi; minusta he muistuttivat demooneja, jotka laskeutuivat alas savupiipuista; valkea muuttui mustaksi, ja oli muutamia naisia, jotka keikailivat surupuvulla, vaikka heillä ei ollut surua. Nyt alkaa taas valjeta; sukka on käynyt värikkääksi, ja kenkä kadottanut mustuutensa; nainen on saanut jälleen pitkät hiuksensa, paljastanut kaulansa ja povensa — nyt saamme jälleen — äitejä — joiden kaulakoruina ovat lapset!
He olivat joutuneet sillankorvaan ja astuivat valkeaan kaupunkiin. He eivät nähneet ihmisiä; heitä ympäröi heidän oma suojeleva auransa, joka teki heidät ikäänkuin näkymättömiksi. Rakennuksia ja esineitä he eivät tutkistelleet, vaan pitivät niitä kuin omien aatekuviensa koristeina. Kuin kisaten he kulkivat ohi koneiden, mineraalien, aseiden, huonekalujen ja kaikenlaisen rihkaman. He vaipuivat vanhaan Tukholmaan; viihtyivät muinaisajan unhossa hetken; mutta tunsivat ahdistusta ja riuhtautuivat siitä irti takaisin nykyisyyteen! Elää nykyisyyden elämää, ei silloista! Ei päivääkään taaksepäin, pikemmin eteenpäin, itsensä ja aikansa edellä.
Lopuksi he istuutuivat siniseen luolaan. Max jatkoi puhettaan.
— Nyt ajattelen sinistä, nyt näen sinistä, tiedän missä olen, mutta olen unhoittanut sen, enkä ole täällä. Tiedän nimesi, mutta en tahdo mainita sitä, sillä et ole se, ken olet. — Tiedätkö, mitä "Gudsivalag" oli? Se oli henkistä sukulaisuutta, jota luultiin olevan saman lapsen kummien välillä. Uskon siihen, sielujen itsenäiseen olemassaoloon ruumiiden ulkopuolella, henkiseen sukurutsaukseen. Lienemme sisaruksia jollakin tuntemattomalla tavalla, ja senvuoksi emme saa lapsia; siksi olemme syyllisiä rikokseen, tunnemme häpeätä, jota emme voi selittää. Sinä et ole se, ken olet, sillä kun et ole luonani ja minä koetan muistella sinua, niin muutut toiseksi…
— Keneksi sitten muutun?
— Milloin äidikseni, milloin sisarekseni, milloin… Tiedätkö, uskon sielujen elävän niin riippumattomina ruumiista, että voivat ruveta versomaan toisen rungossa, ja elää saprofyyttien lailla toisten varassa. Jäkälä, joka kasvaa puissa ja kivissä, on levän ja sienen yhteiselämää, pesäyhteyttä, jota sanotaan symbiokseksi. Se on avioliittoa, henkistä tarkoitan, ja avioyhtäläisyys on sielun vielä tuntematonta muovailukykyä, joka voi muodostaa aineen toiseksi. Olin nähnyt isäsi, mutta en milloinkaan äitiäsi, kun kerran teatterissa, edessäni monta penkkiriviä, näin naisen niskan, joka veti huomioni puoleensa. Käännyin seurani puoleen ja sanoin tahtomattani: Tuon naisen niskasta muistuu Gustaf Borg mieleeni! — Nainen on hänen vaimonsa, vastattiin minulle. Jos ne olisivat olleet kasvot, olisi saattanut käsittää seurustelusta johtuneen mukautumisen vaikutuksen, mutta niska. Sehän tuntuu satumaiselta.
— Tosin synnytään kaksoisina, jatkoi Ester, mutta siksi voi myöskin tulla. Äidilläni oli kaksoissisar, jakun tämä leikkasi kerran käteensä, niin äitini tunsi tuskan pitkän matkan päähän. Sinusta ja minusta on tullut kaksoiset, mutta meidän täytyy lakata olemasta sitä.
— Luulen, että kuolemme sinä hetkenä kuin side katkaistaan. Erosta johtuva tuska on kärsimyksistä suurin, mutta me emme voi välttää sitä!
— Voitko ajatella loppua?
— En! Ja mitä ei voi ajatella… sitä ei ole. He läksivät vaihtaakseen jälleen paikkaa; ja joutuivat Skansenille.