Isak, joka ei pitänyt tällaisten kysymysten käsittelemisestä, väisti ja löysi uuden puheenaiheen:
— Niin, Nobelhan kuoli ja jätti hieman jälkeensä; 30 miljoonan vaiheilla.
— Silloinhan akatemia saa hiukan käyttövaroja; kunhan siitä ei vain tulisi luikertelurahasto, jolla ostetaan valtiollisia vastustajia.
— Virasto siitä varmaan tulee…
Kurt ja tohtori toisessa ryhmässä jauhoivat jotakin naisjuttua; Kurt johti puhetta.
— Sitten se piru läksi tiehensä lapsi mukanaan antaakseen minulle kuoliniskun; mutta minäpäs en lähtenyt perästä, vaan annoin hänen olla, ja sitä hän ei ollut ottanut huomioon. Silloin hän sanoi, etten ollut kunnon mies; ja juoksi sitten asianajajalle ja pyysi avioeroa senvuoksi, etten tehnyt "häntä onnelliseksi". Tiedätkö, mitä merkitsee tehdä nainen onnelliseksi?
— Tietysti sen tiedän: Jos hän saa viedä sinut perikatoon, riistää kunniasi, häväistä sinut, silloin olet tehnyt hänet onnelliseksi; ja ellet siitä häntä soimaa, niin olet kunnon mies!
Holger ja Sellén kolmannessa ryhmässä puhuivat lehdestä: Sellén ei pitänyt selostuksista eikä mieskohtaisista vihjauksista.
— Mutta elämä on käynyt julkiseksi, kuten vanhassa Ateenassa; efoorit ja sensorit arvostelevat yksityisen käytöstä, ja siihen täytyy tyytyä, ottaa se opikseen, ja kun kaikki muutoin saarnaavat personallisuusperiaatetta, niin personallisuudet joutuvat arvostelun alaisiksi, jonka täytyy olla personallinen. Mutta oikaisukeinoksi olemme saaneet haastattelun. Ennen ei käynyt päinsä vastata valheelliseen syytökseen; sanomalehden tuomio oli drakooninen. Nyt saa vähäpätöisinkin vastata ja antaa selityksensä. Se on suuri edistysaskel…
— Niin, mutta kun he tekevät vääryyttä…