Kuraattori pysyttelihe rauhallisena, mutta kysyi:
— Onko Borg todellakin ruotsalainen aatelismies?
— Todellakin? Mitä se on? Eikö minun nimeni ole aateliskalenterissa?
Kuraattori, joka itse oli aatelismies ja tunsi ammattikunnan salaisuudet, vastasi silmäänsä vilkuttaen:
— On: aateliskalenterissa!
— Entä sitten? kysyi Gustaf edelleen.
— Niin, nähkääpäs, aateliskalenteri on vain kirja, mutta sukuluettelot, ne ovat toista. Eikö herra tunne sukuluetteloja, Anrepin sukuluetteloja?
— En, minä en ole nähnyt niitä, mutta jokin häväistyskirja se taitaa olla.
— Katsokaammehan sitä sitten, vastasi kuraattori ja otti erään nidoksen kirjoituspöydältään. — Tämä on merkillinen kirja; sitä alettiin julkaista kauan sitten ja viimeinen vihko ilmestyi vast'ikään. Kirja tuli kuin käskystä; ja ehkäpä juuri se sulkee Ritarihuoneen — katsokaammepa nyt: B; B, O; Borg. Aatelissuku Borg numero 1570. Jäljessä on risti ja se merkitsee sitä, että suku on kuollut.
Nuori ylioppilas tunsi todellakin kuolevansa; ja hän vaipui tuolille istumaan. Mutta toinnuttuaan hän koetti tarttua oljenkorteen: