Henrik oli ikäänkuin jo syntymässään saanut nämä periaatteet yhteiskunnan uudestisyntymisen välttämättömyydestä, ja siitä, että tämä saattoi tapahtua huomaamatta vanhan valtiomuodon vallitessa, joka viimein heikentyneenä oli luhistuva itsestään.
Veljekset riitelivät, kunnes jättivät akatemian, vanhempi suorittamatta tutkintoja antautuakseen sanomalehtimieheksi, nuorempi valmiina lääkärinä.
* * * * *
Gustaf Borg perusti sanomalehden pääkaupunkiin, ja Henrik veli otti osaa siihen. He olivat perineet isänsä ja sijoittaneet omaisuuden kirjapainoon. Mutta Henrik kartutti omaisuuttaan säästäväisyydellä ja toimeliaisuudella, niin että hän viimein omisti suurimman osan sanomalehteä. Veljekset riitelivät, mutta eivät eronneet. Menivät naimisiin, saivat lapsia, uusia riidanaiheita. Viimein kävivät välit vuosien kuluessa niin kireiksi, että rikkoutumisen täytyi tapahtua. Ja nyt se oli tapahtunut.
* * * * *
80-luvun maailmankäsitys tai eläinlääkärifilosofia ei ollut ainakaan hienostanut mieliä, mutta sitä ei voitu pyytääkään; ja pieni villiytyminen silloin tällöin on vain lepoa. Mahtisanat olivat: taistelua, taistelua kaikesta; iske puolestasi, kukaan ei anna ilmaiseksi; ole julkea, niin menestyt. Vanhat, jotka olivat oppineet toisin, nimittäin että siviät saavat maan periä, kävivät alussa neuvottomiksi; mutta sitten hekin amerikalaistuivat ja ryhtyivät taisteluun, niin että koko yhteiskunta oli kahtena varustautuneena leirinä, joilla oli yhteisenä tunnussanana: kaikki keinot ovat luvallisia! Kaikki apujoukot olivat hyviä, ja kun miehet nyt taistelivat, olivat he kyllin varomattomia asettaakseen naisensa taakseen sotavaunuihin; ensin taakse, sitten eteen, sillä eläinteoriaa seurasi taikauskoinen pelko naarasta kohtaan, mikä on ominaista kaikille eläimille. Se, mikä vanhoilla oli perittyä ritarillisuutta, kunnioitusta vaimoa ja äitiä kohtaan, kristillisen mielen vapaaehtoista uhria, kävi nyt inhimilliseksi oikeudeksi, s.o. teoreettiseksi suhdattomuudeksi. Pelkurimaiset miehet ryömivät naistensa taakse, työnsivät naisensa eteensä; käyttivät toinen toisensa naisia pistoaseina ja räjähdysaineena; ja moni voimakas mies, joka itsessään oli voittamaton, räjäytettiin ilmaan juuri hänen omassa lujassa linnassaan, perheessä. Vihollinen kiihoitti vaimon ja lapset kapinaan, ja niin oli linnoitus kavallettu. Se ei ollut siistiä taistelua, mutta se asetti päälaelleen vanhat käsitteet avioliitosta elinkautisena sopimuksena, se synnytti muutosta ja vireyttä; terveellistä epävarmuutta, joka piti ihmisen kurissa, aina valveilla, varuillaan; alituista uudistusta hillittömän etenemisen aikana.
* * * * *
Tohtori Henrik Borg oli nainut norjattaren, perikuvallisen Nooran; väärän marttyyrin, hysteerisen hupsun, jolla ei ollut vastinetta todellisuudessa, ennenkuin näivettyneet miehenaivot synnyttivät sen tuntiessaan olevansa naisten ja lasten tasalla. Mutta hänessä oli myöskin vahvasti kaikkea sitä hölynpölyä, jota Norjan kansanopistot silloin levittivät maailman markkinoille; hän luuli esimerkiksi kuuluvansa nuoreen kansakuntaan, jolla oli lukemattomat herttaiset nuoruudenvikansa. Tämä oli olevinaan Norjan kansa, joka on ikivanha, vanhempi kuin Ruotsin ja siihen määrin, että Ruotsin historia alkaa Norjan kuningas-saduista. Hän oli elänyt Kristianian boheemielämän, ja se oli hänen asiansa; mutta hulluudessaan hän haaveksi samalla Svavaa, hansikasnaista. Nyt hän tahtoi puhtaita nuorukaisia, ja hänen ensimmäinen muistutuksensa tohtoria vastaan oli se, että tämä ei ollut puhdas.
— Mutta ethän sinäkään ollut, vastasi teeskentelemätön tohtori.
Kun vaimo silloin vastasi vain kasvojen ilmeelle, jonka saattoi tulkita: Minä? Se on toinen asia! niin silloin mies ymmärsi, että tässä ei ollut kysymyksessä tasa-arvoisuus, vaan hirmuvaltaisuus, ja tarttui hirmuvallan vihaajana miekkaan.