Siihen loppui se kohtaus.
* * * * *
Mutta tämän par'aikaa kestäessä tohtorin luona, tapahtui toinen kohtaus toimittajan kotona.
Taistelu koski kaikkea, mutta taistelussa vallasta tällä kertaa oli määrättävä, mikä oli oleva vapaamielistä. Kun kaikki kannattivat kehitysteorioja, niin oli kaikkien kunnianhimona pysyä kehityksen tasalla, edistää kehitystä. Senvuoksi taisteltiin sen ratkaisemisesta, mikä oli kehitystä, muutamat luulivat, että kaikki eteenpäin menevä oli sitä, mutta kun nähtiin vanhojen katojen ja sairauksien kehittyvän hirvittävää vauhtia, niin alettiin hiukan epäröidä; ja viimein keksittiin, että kehitys saattoi merkitä ainoastaan edistymistä inhimillisyydessä, pyrkimystä kauneuteen ja onneen, jota oikeus ja kohtuus kohottivat. Mutta puoluetaisteluissa ei huolita mistään järkisyistä; nostetaan lippu ja sanotaan: nyt sinä olet vanhoillinen! Tohtori Borg, joka otti maltillisesti järkisyyt huomioonsa, oli nyt kaatuva malttavaisuutensa vuoksi. Kun norjalaisten pyhimpiä oikeuksia loukattiin 1885, oli tohtori puoltanut heitä. Mutta kun vaara oli ohi ja he kykenivät auttamaan itse itseään, ja siihen määrin, että uhkasivat sodalla, silloin tohtori katsoi enemmän avun tarpeettomaksi; ja koska hän oli merkitty henkikirjoihin ruotsalaiseksi, piti hän vääränä yhtyä viholliseen. Vaikka hän perheessään ei kuullut vaimonsa suusta muuta kuin norjalaista talonpoikaiskerskailua aamusta iltaan, ja kuinka tuhmia ja lahjattomia ruotsalaiset olivat, niin ei hän kuitenkaan väsynyt myöntämään oikeaksi mahdollista oikeutta. Mutta tätä ruotsalaista ritarillisuutta, joka ilmeni Norjan suurmiesten demonstratiivisessa tunnustamisessakin, ei ymmärretty, vaan oli päälle päätteeksi nähty Norjan sanomalehtien pilkkaavan ruotsalaisia siitä, että taiteilijat olivat juhlineet Lage Langia.
"Pelkurimaiset ruotsalaiset", sanottiin, "ruotsalaiset ryömivät", "Norja tarttuu ohjaksiin" ja niin edespäin. Niin kauan kuin tämä ei ollut totta, ei se vaikuttanut tohtoriin; mutta kun ryömiminen sitten muuttui todellisuudeksi, kun kateelliset, halpamieliset ruotsalaiset, akat vallankin, alkoivat järjestelmällisesti ylistää kaikkea norjalaista, keskinkertaistakin, sen kustannuksella, mikä oli ruotsalaista ja selvästi tarkoittaen sen halventamista, niin silloin hän nousi vastarintaan. Mutta silloin hänestä luovuttiin ja nimitettiin häntä Norjan vihaajaksi. Hänen perherauhansa särkyi ja hänen valtiopäivämiesehdokkuutensa oli vaarassa. Gustaf veli oli luonteeltaan suurruotsalainen ja sydämessään vihollismielinen norjalaisia kohtaan, mutta hän antoi politiikan, hyödyn ja intohimojen vaikuttaa itseensä, ja senvuoksi hän käytti Norjan kysymystä veljeään vastaan. Tuo epärehellinen menettely ärsytti rehellistä tohtoria, ja hän ryntäsi keskelle veljen linnoitusta räjäyttääkseen hänet ilmaan.
Hän kävi tapaamassa Brita rouvaa Gustafin toimiessa Dagmar rouvan luona.
Brita rouva oli huvilassaan; hän sanoi sitä omakseen senvuoksi, että oli tuonut pesään rahoja, mutta Gustaf sanoi sitä heidän omakseen, koska laki määräsi aviopuolisoiden omaisuuden yhteiseksi. Se oli suuri puutalo, jossa oli viisitoista huonetta ja kaksi keittiötä. Toinen keittiö oli Britan kirjoitushuoneena, jossa hän kirjoitti esitelmänsä, artikkelinsa, kirjeensä, ja se oli se ainoa huone, missä hän sai olla rauhassa monilta lapsiltaan; hänellä oli niitä seitsemän kappaletta.
Tavattomalla hyväntahtoisuudellaan hän otti vastaan lankomiehensä
Henrikin huolimatta tämän raa'asta keskustelusta laivamatkalla.
— Kuulehan, eukkoseni, alkoi tohtori; jos minä sanon sinulle, että meidän täytyy tehdä Gustaf tehottomaksi, niin ei se merkitse sitä, että aion hieroa sovintoa kanssasi.
— Mitä hänellä on nyt sitten tekeillä?