— Sinä et ota heitä, sillä tuomioistuin tuomitsee kuulusteltuaan molempia asianomaisia.
— Tuomioistuimella ei ole mitään tekemistä minun lasteni kanssa! huusi Dagmar rouva.
— On kyllä, ystäväiseni; ja sillä on sangen ratkaiseva merkitys, mitä miehesi tulee sanomaan sopimattomuudestasi äitinä; sillä hän on lääkäri ja tunnettu luotettavaksi henkilöksi.
— Hänkö? Maailman suurin valehtelija!
Nyt oli taula syttynyt, ja enempää ei Gustaf Borg pyytänytkään. Hän tahtoi kuitenkin hiukan puhaltaa siihen ennen lähtöään.
— Mutta ystävä kulta, ajattele mitä teet! Ero tällä hetkellä turmelisi hänen mahdollisuutensa päästä valtiopäiville, ja ethän sitä tahtone; naiset hän saa etenkin vastaansa, ja tiedäthän, kuinka vapaamieliset ovat naistensa tohvelin alla.
— Juuri sen minä tiedän, ja senvuoksi annan naisten-äänen kirjoittaa häntä vastaan!
Sen pituinen se! nyt oli tuli valloilla ja Gustaf saattoi lähteä. Mutta ennen lähtöään hän osoitti pieniä laseja ja sanoi ystävällisesti, kahdenkeskisesti:
— Älä pidä tuollaisia esillä, Dagmar: se voi olla sinulle epäedullista oikeudenkäynnissä!
— Eikö hän sitten juo? kipenöi rouva Borg. — Juo kyllä, ystäväiseni, mutta ei aamupäivällä!