— Sitä juuri tarkoitan; naisasiassa hän on taantumuksellinen, ja häntä vastaan on taisteltava. Sitäpaitsi hän on Norjan vihaaja!
— Eipä suinkaan, ärsytti Gustaf; onhan hän naimisissa sinun kanssasi!
— Senpä vuoksi juuri tiedän, mikä hän on: hän sanoo Ibseniä tyhmeliiniksi ja Björnsonia akaksi. Eikö sellainen ole Norjan vihaaja?
— Sitä hän ei todenteolla tarkoittane?
— Eikö hän sanonut Lage Langin juhlassa norjalaisia helvetilliseksi kansaksi, ja sitten hän haukkui vaimonsa pataluhaksi; mutta minä olen jo käynyt asianajajan puheilla…
Nyt kirkastui Gustaf Borg, sillä hänen käyntinsä päämaalina oli saada tietää, kuinka pitkälle asiat olivat kehittyneet.
— Miksi te eroatte? jatkoi lankomies vanhemman veljen koko osanotolla. — Ajatelkaa lapsia!
— Niistä minä kyllä pidän huolen!
— Oletko varma, että hän antaa ne?
— Minä otan ne! vastasi rouva varmuudella, joka ei ennustanut kysymyksen rauhallista ratkaisua.