Pam!
Näissä piireissä Gustaf Borg liikkui kuin kotonaan, ja nyt Tivolijuhlassa, kun hän piti loistavan puheensa Ranskalle, josta kaikki edistys lähtee, unohdettiin hänen virasta eroituksensa; ja hän esiintyi puhtaana kuin vanha tasavaltalainen ikään, vallankumouksen jälkeläinen, jota ei voinut hetkeäkään epäillä vanhoilliseksi.
Luokkien ja mielipiteitten sekoitus yhdeksänkymmen-luvulla oli niin voimakas, että kaikki vanhat käsitteet eivät enää vastanneet merkitystään. Noita kahta yksinkertaista nimitystä vanhoillinen ja vapaamielinen käytettiin vain haukkumaniminä, niinkuin kerran ennen vanhaan hattuja ja myssyjä. Elämä oli käynyt rikkaammaksi, mielipiteet saaneet vivahduksia, ahdasnäköiset rajoitukset olivat jätetyt alemman porvariston pikkulehtien tehtäväksi, jotka näkivät vain kaksi väriä yksinkertaisessa spektrissään. Niinpä oli valtiopäiväin Cato Censor, perustuslakien pyhyyden järkähtämätön vartia, saanut moneen kertaan haukkumanimen vanhoillinen, viimeksi silloin, kun hän ei voinut yhtyä naisasiaan, mutta se ei järkyttänyt häntä. Jotavastoin Y:n röyhkeää, ajan vaatimuksille umpisokeaa piispaa pidettiin punaisena, senvuoksi että tämä oli kerran sulasta erehdyksestä puhunut yleisen äänioikeuden puolesta.
Vallanjako maan hallinnossa oli hajaantunut niin moniin käsiin, ettei voinut sanoa, kuka ei olisi ollut hallitsemassa. Neuvosto ei sitä tehnyt; valtiopäivät näyttivät laativan lakeja, mutta mielipide valmistettiin edeltäkäsin sanomalehdissä, kirjallisuudessa, perheissä, klubeissa, kahviloissa, salongeissa, verstaissa. Pelkkä sanotun sanan valta on suuri, ja kirjoitetun vielä suurempi. Sanomalehdistön vallan, joka oli siihen aikaan hyvin suuri, teki monien lehtien synty tehottomaksi; niin että jollakin kuuluisuudella tai auktoriteetilla oli merkityksensä vain omassa piirissään; toisten piirissä hän ei ollut mitään. Yhteiskunnan muodosti monta excentristä kehää, joilla oli kullakin keskipisteensä, mutta ei yhtään yhteistä. Ja senvuoksi ei mikään voimalähde saattanut käydä niin väkeväksi, että se olisi voinut painaa muita alas, jotavastoin kaikki tunsivat heikkoa sivupainetta, mikä pysytti holvia koossa.
Tivolijuhlaa vietettiin kuitenkin parhaillaan eräänä aurinkoisena kesäiltana. Yleisesikunnan päällikkö piti ensimmäisen puheen johdattaen mieliin aseveljeyttään Ranskan armeijan kanssa, hän kun otti osaa vuoden 1870 sotaan, taistellen Vionvillen ja Gravelotten luona. Senjälkeen nousi Nordensköld. Tasavaltalainen, joka oli juuri viettänyt vallankumousjuhlaa; vapaamielisten edusmies, suomalainen maanpakolainen, Ruotsin suurin nimi, rahvaanomainen, vaatimaton mies, ei ylpeä eikä eleiltään mahtaileva, mutta kotona piironginlaatikossaan hänellä oli Europan kaikki rintatähdet. Noita rintatähtiä eivät vapaamieliset tahtoneet mitenkään ymmärtää, mutta se oli hänen uhrauksensa. Maassa, jossa kaikki on tehtävä kruunun etuudeksi, oli hän pakoitettu valitsemaan: Ilman rintatähteä ei koillisväylää! Ja hän otti molemmat!
Vanhan hallitusmuodon aikana oli Le roi soleil antanut loiston kaikelle suurelle, nyt lainasi hallitus sitävastoin loistonsa kaikelta suurelta, antamalla sille korkean suojeluksensa. Nordensköld otti vastaan sen kuin jonkinlaisen viattoman leikkikalun, mutta antamatta vastalahjaksi mitään personallisuudestaan.
Vanhoillisvapaamieliset olivat tosin napisseet, mutta nähdessään, että se ei vahingoittanut miestä, antoivat he pian hänelle anteeksi, ja sen hän ansaitsikin.
Kuitenkin, juhlan virallinen puoli oli lopussa ja hajaannuttiin ryhmiin. Hienosto oli vetäytynyt tanssipaviljonkiin, toiset pikkuryhmät olivat asettuneet huvihuoneisiin, ja ylös terassin kahvilaan, vaatemajoihin, keilaradoille.
Gustaf Borg oli hienoston joukossa, mutta eräässä viereisessä huvihuoneessa istui hänen vaimonsa Brita, poikansa Holger ja arkkitehti Kurt sekä tohtori Borg, ei kuitenkaan rouvansa seurassa, joka ei osannut ranskaa eikä tahtonut tulla nöyryytetyksi.
— Asema on epäselvä, sanoi tohtori, epäselvä kuten kaikki on nykyään. Vapaamieliset ovat nousseet laivastoon, ja Gustaf kukoistaa tuolla alhaalla penkereellä.