Meidän täytyi kulkea olutpalviljongin ja soittolavan ohi.
— Varietee! hän sanoi, hyvin hyvä!
Päästyämme Bredablickiin, täytyi hänen katsoa näköalaa, ja sitten hän ei tahtonut nähdä mitään enää. Ja tiedättekö, ystävät hyvät, siellä ei ollut enää mitään nähtävää!
Mutta nyt hän alkoi kysellä:
— Akropolis? Katsokaamme nyt Akropolista. Minä mykistyin.
— Svea? Mitä se on? Ja missä on suojeluspyhäkkö?
Silloin hän alkoi laskea leikkiä kuin ranskalainen ainakin; ja osoittaen jääkarhuja hän sanoi:
— Siinäkö on syntyperä? Esi-isät?
Olin itkeä raivosta, mutta kohtelias ranskalainen tahtoi säästää minua ja lisäsi:
— Minä olla darwinist. Eikö te olla?