— Ei mitään! Rotat vain!
— Paha meidät perii, jos se joutuu voudin korviin.
— Hän tietää sen.
— Senvuoksi hän uskaltaakin mitä tahansa. Tämä ei käy laatuun,
Anders, ei käy.
— Käy kyllä, mutta käy niin, että minusta täytyy tulla maantienmatkalainen. — Mitä vouti sitten tekee?
— Tekeepä vain sitä, että antaa päivätyötä tekevien torpparien lahjoa itseään munilla ja voilla, ja vapauttaa heidät päivätyöstä.
— Onko menty jo niin pitkälle?
— On ja vielä pitemmälle, hän on salajuonissa lypsäjien kanssa!
Miksi et aja häntä tiehensä?
— En voi, en uskalla. Talon asiat ja asema ovat hänelle liian selvillä. Pahin on tuo tyhjä varastohuone, sillä se on hiukan laitonta. Sen sisältö oli ikäänkuin vuokran ja palkollisten palkkojen panttina.
— Ajattele, että minun täytyy sietää tuota voutia pöytäni ääressä, kun hän tunkeutuu siihen… tiedätkö, että hän renttuilee kaupungissa ja juo suihinsa koko talon, niin että meidän täytyy elättää heidän lapsensa? — — —