Silloin hän ymmärsi, ja läksi alas etsimään vaimoaan. Hyvin tietäen, kuinka mainiosti tämä osasi antaa sanan sanasta, valikoi hän mielessään sarjan kysymyksiä, laadultaan enemmän väittäviä, sillä vaikeampaa oli torjua syytös kuin vastata kieltävästi tai myöntävästi kysymykseen. Hän syöksyi siis salamana Brita rouvan kirjoituskeittiöön, ja sinkahutti:
— Kuinka kauan olet tiennyt, että nuoret sulkeutuvat Maxin huoneeseen?
— Kuinka kauan? Koko ajan kuin he ovat olleet täällä! vastasi Brita rouva, joka laati juuri kirjoitusta avioliiton uusista muodoista.
— Se on siis tapahtunut sinun tietesi ja äänettömällä suostumuksellasi?
— Julkisella suostumuksellani.
— Parittaja! huusi ärsytetty isä ja alkoi kieputtaa tuolia käsissään.
— Häpeä! vastasi rouva.
— Sinä olet tehnyt kotimme porttolaksi!
— Se kai se aina on ollut.
Tätenhän oli kaikki sanottu, mutta isä puhui tällä kertaa isän näkökannalta, eikä puolison, senvuoksi hän jatkoi edelleen: