Se kuulosti todennäköiseltä, ja sitä se tavallaan olikin sen tuskan ilmaisuna, joka aina seuraa eroamisajatusta. Mies, joka tunsi samaa, antoi viekoitella itsensä, ja lupasi, ettei ryhtyisi kolmeen päivään mihinkään toimenpiteisiin sillä ehdolla, että kreivi läksi talosta.

Sitten hän vetäytyi takaisin huoneisiinsa toiseen kerrokseen, pyytäen ettei hänen tarvitsisi saapua yhteiselle aterialle.

* * * * *

Illalla tämän tapahtuman jälkeen Gustaf Borg kuuli innokkaasti käytettävän puhelinta, kuuli rekien ajavan kartanolle ja lähtevän, kuuli sipsutusta portaissa ja käytävissä; mutta kun talo oli hyvin suuri, eikä hän uskaltanut osoittaa uteliaisuuttaan, jäi hän tietämättömäksi siitä, mitä oli tekeillä. Tämä epävarmuus vaikutti kuitenkin huolestuttavasti, vallankin kun hänen päätöksensä riippui toisten hyökkäyssuunnitelmista. Hän rupesi arvailemaan, aprikoi jos johonkin suuntaan, mutta hylkäsi arvelun toisensa jälkeen sitä mukaan kuin hänen arvaamistensa löyhä hiekka vyöryi alta.

Yksinäisyys tässä tilassa kävi hänelle sietämättömäksi, mutta hän ei uskaltanut poistua huoneistaan. Hän tahtoi lähteä tapansa mukaan lastenkamariin lausumaan hyvää yötä nuorimmille lapsille, kuusivuotiaalle pojalle ja nelivuotiaalle tytölle, mutta nämä eivät nukkuneet yksin, vaan lastenhoitajatar oli heidän luonaan, ja tänään ei ollut sopiva hetki hänen näyttäytyä neidin seurassa, syistä, joihin Brita rouva oli viitannut eräässä edellisessä tilaisuudessa. Siinä oli hänen heikko kohtansa, jonka hän tähän saakka oli salannut, mutta joka nyt tuli uhkaavana esille.

Näin hän oli luisunut tähän suhteeseen, joka ei herättänyt huomiota, ja josta vaiettiin; jota epäiltiin, mutta siedettiin; joka ei vaikuttanut mitään talon tapoihin; jota miltei kunnioitettiin, talon emäntä kun ei siitä välittänyt. Viisikolmattavuotisen avioliiton jälkeen oli Brita rouva neljä vuotta sitten selittänyt viimeisen lapsen synnyttyä: että hän ei tahtonut enää lapsia ja että hän tahtoi omistaa loppuelämänsä yhteiskunnan ja ihmiskunnan palvelukseen. Tämä ei ollut mikään uutuus, sillä hän oli jo ensimmäisen lapsen syntyessä selittänyt, että ei tahtonut lisää. Ja siitä huolimatta ne olivat tulleet, tulleet vahingossa, kuten ihmislapsista useimmat ovat tulleet tähän maailmaan. Mutta nyt rouva oli niin järkähtämätön, että vapautti puolisonsa uskollisuuslupauksesta, tämä kun selitti, ettei voinut elää naineena miehenä naimakiellossa. Vaimo pyysi vain "saada olla rauhassa", ja "päästä kuulemasta mitään näistä asioista". Miehellehän ei ole niin helppoa muuttaa mieltymystään; uusi ei ole noin vain hyllyltä kaapattavissa, tilaisuuden siihen tarjoutumatta. Ja tilaisuus siihen tarjoutui lastenhoitajattaan muodossa. Jättäessään taloutensa tuon seitsenkolmattavuotiaan neidin haltuun, ei Brita rouva tuntenut lainkaan kaipausta. Neiti oli ymmärtäväinen ja kuuliainen, ei pyrkinyt valtaan; mutta otti huolet hartioilleen. Hän ja mies hoitivat yhdessä lapset ja talouden, ja kun vaimo oli enimmäkseen poissa, milloin ei ollut kirjoitushommissa, niin syntyi yksinäisyydessä luonnollinen ystävyyssuhde miehen ja hänen lapsiensa hoitajattaren välillä, ja pian muuttui heidän välinsä sydämelliseksi, josta oli tehty viittauksia, vaikkakaan se ei saanut aikaan mitään huomattavaa muutosta puolisoiden yhdyselämässä, joka päinvastoin kävi vähemmän myrskyisäksi ja entistään kunnioittavammaksi.

Talon koneisto kävi äänettömästi ja olisi tehnyt sen edelleenkin, ellei vaimo olisi tuntenut asemaansa uhatuksi, ja peljännyt ennen kaikkea erota lapsista, jotka ehkä saisivat äitipuolen, sittenkuin hän itse olisi tullut viskatuksi pellolle.

Tuntien mitä tuleman piti, hän oli kaikessa kiireessä koonnut puoltajia ja aseita, ja päättänyt taistella taistelun ja surmata vihollisen mieluummin kuin itse tulla surmatuksi.

* * * * *

Vietettyään unettoman yön, epäilyksen ja epävarmuuden raastamana, heräsi Gustaf Borg ja pukeutui. Sitten hän meni muitta mutkitta kahvipöytään, missä tapasi vaimonsa ja lapsensa. Kaikki oli ennallaan, mutta tuntui kuitenkin hiukan erilaiselta. Ester oli kylmä ja umpimielinen, ja kun isän katse etsi kreivi Maxia, oli äiti heti paikalla valmis vastaamaan: