— Meren pohjaan hän meni.
Kusti oli kuin tyhjiin puhallettu muna, kun hän pitkään päivään ei ollut syönyt eikä juonut paljosti mitään ja päälle päätteeksi juossut kilpaa itätuulen kanssa. Yhdessä henkäyksessä hän kertoi koko jutun.
Pastori meni vaimonsa luo ja pikkuisen kinastelun jälkeen talon emäntä antoi hänelle kyökinkaapin avaimen. Tämä lähti nyt haaksirikosta pelastuneen vieraansa kanssa kyökkiin. Piakkoin Kusti istui ison pöydän ääressä, pastorin tuodessa viinaa, ihravoita, sylttyä ja leipää nälkään nääntyväisen eteen.
Sitten ruvettiin tuumimaan mitä hädänalaisten hyväksi voitaisiin tehdä. Turha vaiva varmaankin olisi lähteä yön selkään, pilkkopimeään ihmisiä herättelemään; vaarallista oli virittää nuotiotulia rannoille, koska ne voisivat viedä laivoja harhaan, jos valo jaksaisi tunkea usvan halki.
Karille pelastuneilla ei ollut mitään hätää, vaan Karlssonin lienee käynyt pahemmin. Kusti luuli tietävänsä, että meren selkä oli murtunut ja että Karlsson näihin aikoihin piti olla Tuonen tuvilla, ja siltä näytti, arveli hän, että "hän oli saanut töittensä mukaan".
— Kuuleshan nyt, Kusti, väitti pastori Nordström, — minun mielestäni te olette tehneet vääryyttä Karlssonille, enkä minä käsitä mitä tarkoitat puheellasi hänen "töittensä palkasta". Etkö muista talon rappiotilaa siihen aikaan kun Karlsson siihen tuli? Eikö hän ole vaurastuttanut tilaa sinun hyväksesi? Eikö hän ole hankkinut sinulle kesävieraita ja rakentanut sinulle uutta tupaa? Ja hän nai lesken. Entä sitten? Leski oli miehelle perso. Karlsson pakoitti hänet testamentin tekoon; no, tietysti hän parastaan koetti, mutta olisihan äitisi saanut olla siihen suostumatta. Karlsson oli terhakka ja toimelijas mies, joka teki sen, mitä itse mielelläsi olisit tehnyt, vaan johon et kyennyt! Mitä, eikö niin? — Etkö muka soisi, että rupeen puhemieheksesi Åvassan rikkaan lesken luona, jolla on kahdeksan tuhatta riksiä? Elä ole ankara, Kusti, ja katsos: näkökohtia on useampiakin kuin tuo sinun ainoasi!
— Niin, niin, mutta hän tappoi äitini, enkä sitä ikinäni unohda.
— Elähän mitään! Vai et unohda! Minä takaan, ettet sitä muista, kun laskeudut vaimosi viereen; ja tietymätöntä sitä paitsi on onko Karlsson hänet todellakin tappanut. Jos muori esimerkiksi olisi ottanut vähän enemmän vaatetta illalla ulos lähtiessään, niin hän varmaankaan ei olisi vilustunut. Ja ei hän tuo nyt tuota lie kovin oudoksunut, että Karlsson, nuori mies, hiukkasen hupsutteli tytön kanssa. Tänä iltana emme enään pysty mihinkään toimenpiteisiin, mutta huomenna, jos eletään! Huomenna on sunnuntai, ja kansaa tulee kirkolle, jottei niitä tarvitse kokoon haalia! Mene nyt huoleti levolle! Ja usko pois: ei niin pahaa, ettei siitä jotain hyvää saattaisi koitua.
* * * * *
Seuraavana aamuna, kun kansaa oli kokoontunut kirkonmäelle, saapui sinne pastori Nordström Flodin kanssa.