— Te olette siis ottaneet lupauksen Israelilta?
— Emme, me olemme perineet lupauksen, sillä Kristus oli Israelin
Judan sukua.
— Joku tulee!
— Hyvästi siis! Me tapaamme aina toisemme, sillä maailma on meidän!
* * * * *
Sisällä temppelissä, jota kansa sanoi ylösalasin käännetyksi maailmaksi, näkyi peräti pelästynyt mies hiipivän seiniä pitkin kuin olisi arastellut näyttää selkäänsä. Hänellä oli nuorukaisen kasvot, mutta niitä reunustamassa ei ollut hiuskarvaakaan. Hänen ylähuulensa käpristyi vasemmalle sivulle ja paljasti pitkän torahampaan samalla kuin oikeasta silmästä välähti punainen säde kuin myrkyllinen nuoli. Seinää pitkin hän hiipi eteenpäin alttariholvia kohti, minne oli asetettu kuvapatsas, tämän pelästyneen miehen jäljennös, niin tarkoin kuvattu, että yksin vaatteetkin olivat samat.
— Onko pappi siellä? kuiskasi mielipuoli keisari, sillä hän se oli.
Ei kuulunut vastausta.
— Pappi! Pikku pappiseni, minua niin pelottaa, etkö tule?
Nyt astui muuan uhripappi esille ja polvistuen keisarin eteen, rukoili hän: