— Sitä en tahdo, vastasi Pallas ääneen ja selvästi, koska se ei ole totta.
— Nyt kuulin oikein! karjasi keisari ja nousi. Sinä et tahdo käydä kaupungilla; mene sitten sisälle tästä veräjästä leikkimään kissojeni kanssa. Hän avasi ensimäisen veräjän ja työnsi Pallasin leijonan esihäkkiin.
— Aleksander! sanoi Pallas äänekkäästi: Katso minä olen kutsunut sinua, sinun tulee olla luja ja vakaa!
— Minä tiedän että vapahtajani elää, ja hän on vihdoin minut maasta ylös herättävä!
— Mitä kieltä te puhutte? sanoi keisari ja veti köydestä, joka avasi toisen veräjän leijonalle.
— Aleksander, lähde kaupungille ja levitä tietoa, että kristityt ovat sytyttäneet Rooman palamaan.
— En, vastasi Aleksander, sillä minä olen kristitty.
— Mikä on kristitty?
— Sillä niin on jumala maailmaa rakastanut että hän antoi ainoan poikansa, niin että kenenkään joka häneen uskoo, ei pidä hukkuman, vaan ijankaikkisen elämän saaman.
— Etkö sinä huku? Eikö minulla ole valta sinua tuhota?