— Herra on pelastava sinut kaikesta pahasta ja vapahtava sinut taivaalliseen valtakuntaansa. Tämän ajallisen täytyy pukea päällensä ijankaikkinen ja kuolevaisen kuolemattomuus.
Keisarin punaset kasvot, viinin ja tulihohteen punertamat, alkoivat jännittyä, ja korvista ja silmistä näki että hän kuunteli. Kuuliko hän ehkä, kuinka kansanjoukko kuiskaili epäilyksiään murhapolttajasta?
— Pallas! ärähti hän. Rooma palaa!
Orja pysyi säikähdyksestä mykkänä.
— Pallas! Oletko kuuro?
Ei vastausta.
— Pallas, oletko mykkä? — Ne sanovat tuolla alhaalla, että minä olen sytyttänyt sen, mutta sitä en ole tehnyt! Lähde juoksemaan kaduille ja levitä tietoa, että kristityt ovat sen tehneet!
— Sitä en tahdo! vastasi orja.
Nero luuli kuulleensa väärin.
— Etkö tiedä, että kristityt ovat noitia ja asuvat kuin rotat alhaalla hautakäytävissä, että koko Rooma nojautuu kristittyihin! Olen arvellut johtaa Tiberin sinne ja hukuttaa heidät taikka avata lokaviemärien seinät ja laskea katakombit sonnan valtaan. Heidän sibylla-kirjansa ovat julistaneet Rooman häviötä, mutta he puhuvat Babelista Rooman asemasta! Kas, nyt tarttuu tuli Kapitoliumiin! Pallas juokse ulos sanomaan, että kristityt ovat sen tehneet.