— Tahdotko todistaa näitä jumalanpilkkaajia vastaan?
— En, Kleon, sillä te olette epäjumalan palvelijoita, mutta Sokrates ja hänen ystävänsä eivät usko teidän epäjumaliinne, ja se luetaan heille vanhurskaudeksi. Niin, Sokrates näytti minusta pikemmin palvelevan Ijankaikkista, Näkymätöntä, jonka nimeä ei saa mainita. Sentähden en todista häntä vastaan.
— Oletko sillä puolen? Mene sitten rauhaan, mutta ole tarkasti varuillasi. Mene!
— Abrahamin, Isakin ja Jakobin jumala on pitävä minusta huolen niin kauvan kuin minä ja minun huoneeni pidämme hänen käskynsä.
Kleon oli nähnyt ystävänsä ja ammattiveljensä Anytosin pylväskäytävässä, ja siksi hän päästi taipumattoman heprealaisen, joka nopeasti kiirehti pois Öljytorin sykomori-käytävään, minne hän hävisi.
Anytos, nahkuri ja valtiomies, tuli näkyville lukien ääneensä kirjoitettua puhetta, jonka hän aikoi pitää:
— "Athena vai Sparta; siinä koko riitakysymys…"
Kleon lähestyi uteliaana ja keskeytti:
— Mitä luet, Anytos?
— Puhetta.