Athenan, joka on kironnut kaikki kuninkaat ja sentapaiset, on nyt taisteltava kuninkaallista Spartaa vastaan, ja sen täytyy uskollisena omille tavoilleen näyttäytyä sotakentällä kansan miehen johdolla, johon te voitte luottaa. Me emme tarvitse mitään Periklestä, joka tilailee kuvapatsaita ja rakentelee temppeleitä kunnian ja edun vuoksi! — Athena on saanut tarpeekseen sellaista kamaa. Mutta nyt me tarvitsisimme miestä, joka ymmärtää sotataitoa, jolla on sydän rinnassa ja pää hartioilla. Ketä haluatte, Athenan miehet?
Alkibiades hypähti ylös kuin nuori jalopeura ja tarttui vitkuttelematta puheeseen:
— Athenan miehet, minä ehdotan Kleon nahkuria, en sentakia että hän on nahkuri, sillä sehän on vallan toista. Tosin voi sotajoukko näyttää häränvuodalta ja Kleonia verrata veitseen, mutta Kleonilla on toisia ominaisuuksia, jotka juuri ovat sotapäällikön. Hänen viimeinen sotaretkensähän Periklestä ja Fidiasta vastaan päättyi Kleonin voitoksi. Hän osotti tällöin rohkeutta, joka ei koskaan pettänyt ja ymmärrystä, joka kävi ylitse — kaiken inhimillisen ymmärryksen. Hänen sotataitonsa ei kyllä ollut jalopeuran, mutta hän voitti, ja se on pääasia. Minä ehdotan Kleonia sotaretken päälliköksi.
Nytpä tapahtui, että tämä karkea pila kuitenkin oli liian hienoa ja että kansa käsitti sen vakavaksi. Alkibiades nautti myös jonkinlaista arvoa sukulaisuutensa takia Periklesin kanssa, ja hänen puhettaan kuunneltiin mieluisasti. Sentakia huusi nyt koko kansankokous Kleonia, ja hän oli valittu.
Mutta Kleon ei ollut ikinä uneksinutkaan sotapäällikön kunniata, ja hän oli kyllin viisas ollakseen pyrkimättä korkeammalle kuin ulottui. Sentakia vastusti hän vaalia huutaen ja vannoen kaikkien jumalain takia.
Mutta Alkibiades tarttui heti asiain tilaa niskaan kiinni, ja ymmärtäen että tämä vaali merkitsi Kleonin kuolemaa, nousi hän vapaalle puhujalavalle ja lasketteli:
— Kleon laskee leikkiä ja Kleon kainostelee, hän ei tiedä itsekään, minkälainen sotapäällikkö hän on, sillä hän ei ole kokeillut itseään, mutta minä tiedän kuka hän on; minä kannatan hänen vaaliaan, minä vaadin häntä täyttämään kansalaisvelvollisuutensa, ja haastan hänet Areopagin eteen, jos hän väistyy syrjään, kun isänmaa on vaarassa.
— Kleon on valittu! huusi koko kansa. Mutta Kleon vastusti yhä:
— Minä en tunne erotusta kypärin ja kilven välillä, en voi käyttää keihästä, en istua hevosen selässä…
Mutta Alkibiades hämäsi hänen äänensä huutaen: