— Palvelukseesi, herra…
— Me tarvitsemme niitä teatterissa, ymmärräthän!… Kas Lucillus!…
Ja valmistamattomasta nahasta, ei parkitusta.
— Mitä meille sitten tarjottanee teatterissa?
— Niin, nyt saa Kleon esiintyä tanssimassa, ja ajatelkaas, kun kukaan ei uskalla esittää sitä nahkurikoiraa, täytyy minun itse astua valjaisiin. Minä näyttelen Kleonia! Ai, ai, ai!
— Missä on se suuri sotapäällikkö Kleon nyt sitten?
— Uudella sotaretkellä Brasidasta vastaan. Kun nimittäin sotapäällikkö Demosthenes voitti Sphakterian taistelun, niin anasti Kleon kunnian ja sai voittokulkueen, ja luullen olevansa uljas soturi hän marssi Brasidasta vastaan. Savikuppi kuitenkin kesti vain niin kauan…
— Kunnes särkyi! kuului väliin tuleva ääni.
Se oli Alkibiades:
— Heleijaa! Kleon on lyöty, Kleon on paennut! Nyt on minun vuoroni!
Ylös, Pnyxille!
Ja niin hän oli poissa.