— Mene, kuningas, Alkibiades seuraa! Kuningas läksi, mutta Alkibiades ei seurannut heti, sillä naiskammion verhojen takana seisoi kuningatar odottamassa. Kun paikka oli vapaa, syöksyi hän sisälle.

— Terve, Alkibiades, kuninkaani!

— Kuningatar, kuinka kutsut palvelijaasi kuninkaaksi?

— Siksi että Sparta on sinua kunnioittanut, siksi että olen lahjoittanut sinulle suosioni, siksi että olet polveutunut sankarisuvusta.

— Kuningas Agis toinen elää.

— Ei liian kauan! Voita ensi taistelusi, ja Agis on kuollut!

— Nyt alkaa elo hymyillä ankarasti koetellulle, maanpakolaiselle. Jospa tuntisit lapsuuteni suruineen, nuoruuteni kieltäymyksineen! Viini ei ole kasvanut minua varten, naista ei ole minua varten luotu; Bacchusta en ole tuntenut, Afrodite ei ole ollut minun jumalattareni. Siveä Artemis ja viisas Pallas ovat minua johtaneet yli nuoruuden viettelyksien päämäärääni kohti, joka on ollut tieto, viisaus ja kunnia! Timia kuningatar, kun ensi kerran pääsin viereesi vuoteellesi…

— Hiljaa!

— Silloin minulle selvisi, että kauneus on suurempi viisautta ja…

— Hiljaa, joku kuuntelee!