Amram katsahti ylöspäin kupoolikattoon ja keksi uuden kiinnekohdan, millä riippua kiinni keskustelussa, josta ei hän halunnut luopua.
— Onko tämä taivas? hän kysyi.
— Se on taivas.
— Entä sen salaisuudet?
— Mitäpä niistä salaisuuksista! Ne ovat jokaisen saatavissa, joka ne voi käsittää.
— Sanohan ne muutamalla sanalla!
— Tähtitieto ei ole minun alaani, ja vähän minä tiedän, mutta samantekevä — muutamalla sanalla. Holvi, joka riippuu, on taivas, lauta, joka pöydällä, on maa. Nyt sanovat viisaat näin: Alussa lepäilivät maa, Sibu, ja taivas, Nuit, toistensa rinnalla. Se on selvennettynä: ne olivat yksi! Mutta ilman ja päivänvalon jumala Shu nosti taivasta ja asetti sen holviksi maan yli. Kiinteät tähtikuviot, jotka tunnemme, ovat siis aivan kuin jäljennös, vahasinetti maasta, ja tähtiä lukemalla oppineet voivat tutkia selville maamme tuntemattomia seutuja. Katsohan nyt sitten niitä tähtikuvioita, jotka tunnet. Pohjoisessa Otava, etelässä eräänä vuodenaikana Metsästäjä (Orion) neljä tähteänsä neliössä ja kolme keskellä. Näitä kolmea me heprealaiset sanomme Jakobin sauvaksi, ja ylimmän läpi käy taivaan tasaaja eli ekvaattori, joka vastaa maan tasaajaa, missä Niilimme lähteitten luullaan olevan. Sitten sinähän tunnet myös meille niin rakkaan tähtikuvion, nimeltä Joki (Niili). Katsohan, kuinka se juoksee Metsästäjästä (Orionista), taipuu taivaalla yhtä moneen mutkaan kuin täällä maan päälläkin. Siis: Joka haluaa tietää maan kätkettyjä salaisuuksia, voi oppia ne taivaalta. — Meidän oppineemme tuntevat vain ne maat, jotka ovat päivän nousua kohti, mutta ne seudut, jotka ovat Otavan alapuolella pohjoisessa, ovat meille tuntemattomat, samoin kuin nekin maat, jotka ovat päivän laskun puolella. Mutta näyttää siltä kuin Otavan seudut olisivat aiotut suuria tehtäviä varten. Neljä ja kolme ovat sen lukuja, samoinkuin Metsästäjänkin. Kolme on jumalaisuuden lisäominaisuuksia, neljä on täydellisyys mahdollisuudessa, kolme ja neljä muodostavat ihmeellisen seitsenluvun.
Jumalille uhrataan epätasaisissa luvuissa, kolmessa, ihmisille tasaisissa luvuissa, neljässä. Tämän osapuilleen olen käsittänyt taivaan salaisuuksista. Jos nyt tahdot jotakin tietää maan vastaavaisuuksista, niin katselkaamme faraoittemme hautoja, joiden näkyväisenä tarkoituksena on olla hautoja, mutta joilla on myös salainen tehtävänsä, nimittäin se, että ne kätkevät luvuissa ja mitoissa, mitä viisaat ovat selville tutkineet, koskeva Sibun ja Nuitin sisäisiä suhteita. — Ensiksi tämä: Faraohauta eli pyramiidi käsittelee lukuja neljä ja kolme; pohjapinta neljää, sivut kolmea, joka nyt oli taivaan salaisuuksia. Mutta ison pyramiidin pohjapinta on 365 pyhää kyynärää leveä. Siinä on suurvuoden päivät 365. Mutta pyramiidin kolminumeroinen sivu on 186 pitkää kyynärää eli stadio. Siitä näet, mistä tien mitta on otettu.
Jos kerrot pohjapinnan leveyden luvulla 500, joka on osapuilleen kaksinkertainen leveys pitkissä kyynärissä, saat pituuden, joka on sama kuin 1/360 osaa koko siitä piiristä, minkä aurinko vaeltaa vuodessa, kun 360 on pikku vuoden päiväin luku. Tämä pituus vastaa neljää aikaminuuttia, joten ne asukkaat, jotka asuvat niin sanottua astetta lännempänä meitä, saavat nähdä auringon nousevan neljää aikaminuuttia myöhemmin kuin me… Enempää en muista luvuista ja mitoista; jos tahdot tietää enemmän, esimerkiksi, miksi pyramiidin sivut ovat 51 astetta kaltevia, saat kysyä tähtitaitoisilta. Laskutie hautakammioon on kaltevuudeltaan sitävastoin 27 astetta, joka vastaa maailman akselin ja maan akselin kaltevuuden välistä erotusta.
Amram oli seurannut erityisen tarkkaavana oppineen kirjurin tulkintaa faraohaudoista, ja kun Ruben mainitsi lukuja, kuunteli hänen kuulijansa silmät ummessa kuin olisi tahtonut painaa jotakin mieleensä. Vihdoin hän ryhtyi itse käsiksi sanoihin: