— Todennäköisesti, kun kerran muuta ei ole kuin yksi!
— Merkillistä se on! Mutta kuinka te sitten vainootte heprealaisia?
— Muukalaiskansoilla ei juuri ole tapana rakastaa toisiaan.
Tiedäthän että faraomme äskettäin on sotinut syrialaisia vastaan…
Chetan kansaa.
— Kaanaan maassa ja ympäristöillä, isiemme ja lupauksen maassa! Katsohan, Herra Zebaoth, meidän jumalamme lähettää hänet raivaamaan tietä kansallemme.
— Uskotko vielä lupaukseen?
— Yhtä varmasti kuin Herra elää! Ja minulle on sanottu, että aika pian on täytetty, jolloin me vaellamme pois orjuudesta luvattuun maahan!
Kirjuri ei vastannut, mutta hänen kasvonsa osoittivat sekä epäilystä Amramin tiedonannon suhteen että varmuutta jostakin muusta, joka pian oli tapahtuva.
Amram, joka ei halunnut laskea mitään uutta valaistusta uskoansa järkyttämään, poikkesi keskustelusta ja siirtyi välinpitämättömänä toiseen asiaan.
— Siinäpä merkilliset portaat.
— Hissi se on eikä porras.