— Hän on polvillaan tuolla ulkona rukoillakseen Alkibiades kavaltajalta sitä armoa, että rupeaisi heidän herrakseen. Mutta kuulehan, olet kai kansan mies?
— Niin, tietysti.
— Sitten täytyy sinun vaihtaa kantaasi, sillä nyt ovat ylhäiset vallalla Athenassa.
— Niin, vai niin, jaha, mutta minähän olen ylhäinen, kaupungin ylhäisin.
— Hyrrä, hae nyörisi.
Alkibiades oli pysähtynyt.
— Luulenpa että minun täytyy kuitenkin puhua athenalaisen kanssa!
— Tee se! Puhu athenan kieltä hänen kanssaan. Persiaa hän ei tajua.
* * * * *
Alkibiades palasi Athenaan, kuolemantuomio peruutettiin, ja taistelun voittaneena sotapäällikkönä sai hän juhlakulkueen Piraeusista. Mutta suosio oli häilyvä, ja jouduttuaan epäluulon alaiseksi kunnianhimoisista kuningaskruunun tavoittelemisaikeista, pakeni hän jälleen, tällä kerralla persialaisen satraapin Pharnabazosin luo. Kun hän ei voinut elää juonia punomatta, joutui hän pian satimeen, paljastettiin ja tuomittiin surmattavaksi.