— Ovatko he kieltäneet Sokratesin puhumasta? Eivät! Siis voi hän opettaa, sillä hän ei voi puhua opettamatta. Mutta he lienevät kieltäneet orakelit puhumasta, sillä he ovat tauonneet ennustamasta. Kaikki on tauonnut. Hellas on tauonnut! Ja miksi?
— Niin, kysyppäs! Onko Zeus synnyttänyt sen pojan, joka on hänet kukistava ja jota Aiskylos ennusti?
— Ken tiennee? Kansa on tuottanut itselleen uuden jumalan, jonka nimi on Adonai eli Adonis. Hän on Itämaalta, ja hänen nimensä merkitsee herraa. Kuka on se uusi jumala?
— Sanokoon joka taitaa! Hän kuuluu kuolevan ja nousevan kuolleista. Mutta he ovat saaneet uuden jumalattarenkin. Oletko kuullut puhuttavan Kybelestä, jumalien äidistä, neitseestä, jota Roomassa palvellaan samoinkuin Vestaa vestalipapit?
— Sitä on niin paljon uutta, ja epäselvää se on kuin viini käydessään. Tuolta tulee Aristofanes. Hyvästi, ystäväni, viimeisen kerran tässä elämässä.
— Odota! Aristofanes viittaa! Ei, katsoppas, hän itkee! Aristofanes itkee!
Aristofanes tuli esille.
— Euripides! hän sanoi, älä mene, ennenkuin olen puhunut.
— Voitko puhua? vastasi Euripides.
— Minä itken.