— Älä eksy osastasi! Olisiko tämä kyynelten esittämistä?
— Sääli onnettomuustoveria, Euripides; tyrannit ovat sulkeneet teatterini.
— Sokrates, täytyykö minun sääliä pyöveliäni?
— Luulenpa että Nemesisin temppeli on taas avattu! vastasi Sokrates. Aristofanes ei koskaan ennen ole ollut yksinkertainen, nyt hän on tahallaan. — Minä säälin sinua siis, Aristofanes, että et voi minua enää häväistä. Annan sinulle anteeksi, mutta enpä tahdo auttaa esille huvinäytelmiäsi. Se on liikoja pyydetty! Nyt seuraan Euripidestä kotia!
* * * * *
Sokrates istui Aspasian luona, joka oli vanhentunut.
— Euripides on mennyt Makedoniaan, sanoi Sokrates.
— Vaimojensa luota.
— Sinä olet käynyt katkeraksi.
— Olen väsynyt raunioihin ja kaikkeen. Tyrannit murhaavat kansalaisia.