Sitten syntyi huoneessa äänettömyys.
— Sokrates on kuollut!
Flaccus ja Maro.
Sokratesin kuoltua oli Athenan suuruus mennyttä. Sparta oli sitten aikansa vallassa, ja sen jälkeen seurasi Theben vuoro. Theben jälkeen makedonialaiset syöksyivät maahan, ja nämä vallitsivat vuoteen 196, jolloin roomalaiset valtasivat sekä Makedonian että Kreikan, Korintti hävitettiin perin pohjin, mutta Athena, joka Sullan aikana menetti linnoituksensa, säästyi kuitenkin suurten muistojensa takia. Nyt Caesarin aikana oli yleistä muotia se että nuoriso lähetettiin Athenaan opiskelemaan grammatikaa, retorikaa ja filosofiaa. Mitään uskontoakaan ei ollut, sillä kukaan ei uskonut valtion jumaliin, vaikka uhrijuhlia vietettiin vanhasta tottumuksesta. Athena oli vainajana, kuten koko vanha maailma, Egypti, Syria, Vähä-Asia. Roomassa elettiin Kreikan muinaisuudella, ja kun miehistä suurin, Cicero, käsitteli filosofista ainetta, alotti hän aina puhumalla mitä vanhat kreikkalaiset siitä asiasta arvelivat ja siten hän lopettikin, sillä mitään omaa mielipidettä esimerkiksi jumalain luonteesta ei hänellä ollut.
Eräänä varhaisena kevätpäivänä Julius Caesarin viimeisinä aikoina istui kaksi ylioppilasta lehtimajassa Lykabettosin alapuolella, vastapäätä Kynosargesin kimnaasia. Pöydällä oli heillä viiniä, mutta eivät he olleet kovin persoja keltaiselle Chios-viinilleen. He istuivat ääneti, velttoina aivan kuin odotellen. Mutta kaikki heidän ympärillään näytti myöskin olevan saman tylsyyden vallassa. Ravintolan isäntä nukkui istuillaan, vastapäisen kimnaasin oppilaat seisoa vetelehtivät porttikäytävässä, vaeltajat maantiellä kulkea tassuttelivat äänettöminä eteenpäin tervehtimättä; talonpoika pellolla istui aurallaan ja pyyhkeili hikeä otsaltaan. Ylioppilaista vanhempi hypisteli lasiaan ja avasi vihdoin suunsa:
— Sano jotakin!
— Minulla ei ole mitään sanomista, sillä en tiedä mitään.
— Oletko jo täysin oppinut?
— Olen.
— Minä tulin Roomasta eilen suuret toivot mielessäni että saan oppia uutta ja kuulla kuulumattomia asioita, mutta saan kuulla vain äänettömyyttä.