KUNINGAS (Svedenborgille). Sellainen on elämä; millainen on kuolema?
SVEDENBORG. Luonto ei tee mitään hyppäyksiä.
KUNINGAS (katselee ympärilleen). Ammutaanko linnoituksesta, vai mikä suhisee korvissa?
SVEDENBORG. Yötuuli kai…
KUNINGAS. Nyt rikkui lyhdyn lasi… Kyllä kai ammutaan…
SVEDENBORG. Pitäisihän sen kuulua!
KUNINGAS (nousee tuskallisena). Luulenpa — että tekisi mieleni saada lasi viiniä! — Hultman!… Kas niin, nyt hän on poissa, kun häntä tarvittaisiin!… Ei, älä mene Feif!… Anna olla!…
AJUTANTTI (tuo kirjeen).
KUNINGAS (lukee ja masentuu; menee Görtzin luo, jolle näyttää kirjettä ja jättää sen).
GÖRTZ (tekee toivottomuutta osoittavia liikkeitä).