HULTMAN. Hyvä! Kun vaan tietää.
KÄÄPIÖ. Entäs minä?
AJUTANTTI. Sinä? Kuka välittää sinusta?
KÄÄPIÖ. Onko se ero? Onko hän saanut jonkun uuden kääpiön? Onko tarkoitus heilauttaa minut syrjään? Enkö minä ole ansiokas mies? Enkö minä ole ensimäinen kääpiö valtakunnassa? Luxenbourg ainoa!…
AJUTANTTI (mennessään). Hultman saa hevoset läheisestä kylästä.
KÄÄPIÖ. Niin, Hultman, suurvalehtelija, hän on välttämätön… Sellaista on elämä! Älkää uskoko ruhtinaita…
(Soittaa erästä Sebastian Bachin surunvoittoisa sarabandia).
HULTMAN (mennessään). Häpeä!
KÄÄPIÖ. Toinen ylösnostettakoon, toinen alaslaskettakoon… Mene edeskäypä, ja sano herrallesi, että olet nähnyt Luxembourgin tuuliajona sellaisella rannalla, jossa ei mitään ruusuja kasva… (Hultman on mennyt. Kääpiö on yksinään, katselee ympärilleen ja nousee raivostuneena) Odottakaahan! Pieni minä olen ja osaan vaan soittaa viulua. Mutta minä tulen soittamaan… ja silloin, saakeli soikoon, saatte te tanssia! Te saatte tanssia!