GÖRTZ. Tietäähän Teidän Majesteettinne millaisia ovat ihmiset ja maailma…
KUNINGAS (katsoo ylös: ankarasti). Mitä minä tiedän?
(Äänettömyys).
KUNINGAS. Jos minun köyhä maani vaan voisi asettaa armeijan… niin silloin voisin antautua aprikoimaan…
GÖRTZ. Köyhä maa? Ruotsiko köyhä? Yksi Euroopan rikkaimmista maista! Eikö valtiopankissa ole kuolleita kapitaaleja joukottain, eikö ole pantattavaa valtionomaisuutta! Kyllä, mutta täällä kituutetaan sellaisella nurkkanyherryksellä, jolla ei ole pienintäkään aavistusta korkeammista raha-asioista.
KUNINGAS. Mitä sanotte?
GÖRTZ. Onhan Valtiopankin kellareissa miljoonia liikkumattomina ruostumassa, ja tallettajat pyytävät ainoastaan koron. Antakaa siis heille neljän prosentin korko, ja päästäkää pääoma kuudella prosentilla liikkeeseen, niin voitetaan siten heti kaksi prosenttia. Pääoma seisoo tässä maassa aivan kuin härkä tallissaan kaiken päivää. Mutta silloin tulee kaupan seisaus ja sanoo: ulos härkä työtä tekemään!
KUNINGAS (nauraa hiljaa). Te olette hauska, parooni!… Mutta teillä on muuan avu… te ette näe mitään tukaluuksia!
GÖRTZ. Tukaluuksia? Minä rakastan tukaluuksia, mutta ainoastaan laiska näkee niitä kaikkialla! Ja tämä siunattu maa on tukaluuksien maa, sentähden, että kansa on laiska. Jospa minä olisin toinen kuin olen — hm! — saisin minä jalkeille kuusikymmentätuhatta miestä kuudessakymmenessä päivässä…
KUNINGAS. Kuusikymmentä?