GÖRTZ. Kuusikymmentätuhatta.
KUNINGAS. Ja mitä Görtz tekisi niillä?
GÖRTZ. Ottaisin luonnollisesti Norjan, korvaukseksi Suomesta. Kun en saa mennä itäänpäin, niin menen minä länteen ja saavutan valtameren!
KUNINGAS (hämmästyy). Oletteko lukenut ajatuksiani?
GÖRTZ. En. Mutta… Teidän Majesteettinne… minä olen etäältä seurannut Teidän huimaavaa rataanne, minä olen etäältä elänyt teidän elämäänne, teidän kohtaloitanne… Sire, minä olen Teidän miehenne, se mies, jota etsitte!
KUNINGAS (nousee suurena ja vihastuneena sekä tarttuu soittokelloon). Görtz! Älkää unhottako kuka minä olen ja kuka sinä olet! (Görtz aikoo puhua, mutta keskeytetään). Sinä olet unhottanut keskustelun lähtökohdan — että sinä olet kavaltaja, joka olet työskennellyt minun erottamisekseni! Kiellätkö sitä?
GÖRTZ. Kiellän.
KUNINGAS. Oletko kirjoittanut kirjeen?
GÖRTZ. Kyllä! Mutta se oli ainoastaan koukku, jota diplomaatit tavallisesti käyttävät!
KUNINGAS. Kirjoittanut toista ja tarkoittanut toista?