MIES. Etkö saa ääntä suustasi?… (Äänettömyys). Tämä on siis Ruotsin kuningas, joka makaa sängyssä seitsemän vuotta, vaikka maa sillä aikaa menehtyy… sellainen kuningas, joka jättää pääkaupunkinsa ja hallituksensa, joka ei uskalla palata kotiansa omaistensa luo Tukholmaan, koska hän häpeää hutiloimistansa! Oli tietenkin vannonut palaavansa riemuportin kautta Pohjoissillalla ja voittavansa kuningaskunnan joka sormelle!… Hän häpeää!…
KUNINGAS (liikkumattomana).
MIES. Tiedätkö mistä minä tulen?… Siperian kaivoksista, Venäjän erämailta! Siellä tapasin ystäväsi Piperin, Rehnsköldin, Lewenhauptin, jotka jätit pulaan maatessasi Turkissa hullutelemassa. Mutta minä tulen myöskin Tanskasta, jossa näin sinun parhaan miehesi, uskollisimman palvelijasi Stenbockin, raatavan raudoissa sentähden, että sinä kielsit lunnasrahat!
KUNINGAS (liikahtaa vähän).
MIES. Konna! Tiedätkö kuka minä olen?…
KUNINGAS (tuijottaa liikkumattomana mieheen).
MIES. Muistatko Krasnokutschia?… Muistatko Tauben rakuunoita? Muistatko sitä ratsumiestä, joka pelasti sinun henkesi ja kiitokseksi siitä erotettiin ja pistettiin jalkaväkeen — sentähden, että hän palvelusinnossaan ja kiihkossaan esti kuningasta pelastamasta itse itseään, kuten sanottiin.
KUNINGAS (nousee toiselle kyynärpäälleen ja tuijottaa mieheen).
MIES. Niin. Minä olin numero 58 Nälkä, Tauben rakuunoissa. Ja nyt minä kadun, että pelastin sinun henkesi, sillä jos sinä olisit silloin mennyt mukana, ei koskaan olisi Pultavan tapahtumia tullut ja me olisimme nyt nauttineet kuusi vuotta rauhaa.
KUNINGAS (laskeutuu taas alas).