SVEDENBORG. Merkillistä! Sinä sanot rakastavasi minua, minä uskon siihen usein, mutta yhtä kaikki tuntuu jokainen lausumasi sana myrkytetyltä neulalta. Onko se rakkautta?
EMERENTIA. Sinä kutsut minua myrkytetyksi neulaksi… Sinä et ole koskaan minua rakastanut! — Hyvästi!
(Menee lehtokujaa oikealle).
SVEDENBORG (alakuloisena). Tämä on rakkautta — maallista! — Oi taivas!
(Menee lehtokujaa vasemmalle).
KUNINGAS (teltasta. Näyttää sairaalta ja murheelliselta).
FEIF (perässä).
KUNINGAS (istuu pöydän viereen). Feif! — Voiko Görtz jo pian saapua?
FEIF. Kyllä pian, Majesteetti!
KUNINGAS. Omituinen mies! Kun hän on saapuvilla, on hän mielestäni miellyttävä, rehellinen ja aivan kuin uskollisuus itse. Mutta kun hän on poissa, muuttuu hän mielessä mitä eriskummallisimmaksi, tulee aavemaiseksi, hirvittäväksi, kamalaksi. (Äänettömyys). Luuletko, että hänen arviolaskunsa ovat oikeat?