FEIF. Teidän Majesteettinne on matemaatikko, en minä!
KUNINGAS. Hänen laskujansa ei voi ratkaista tunnetuilla kaavoilla.
FEIF. Mitä sanovat Polhem ja Svedenborg?
KUNINGAS. He vaikenevat! (Äänettömyys). Koko kaupunki vaikenee, koko maa vaikenee! Meidän ympärillemme alkaa kiertyä kuolemanhiljaisuus! (Äänettömyys). Ja sitten olen sairas! (Äänettömyys). Kadut ovat tyhjiä; ei kukaan käy luonani! Ei kukaan sano vastaan! — Ei kukaan sano mitään! (Äänettömyys). Sano jotakin!
FEIF. Minulla ei ole mitään sanottavaa, Teidän Majesteettinne.
KUNINGAS. Ei mitään?… Eikö ole kohta puolipäivä?
FEIF. Teidän Majesteettinne, nyt on jo iltapäivä.
KUNINGAS. Niinpä tosiaan! Muistanhan… (Äänettömyys). Miksi en näe koskaan enään Müllerniä, Sparrea enkä Gyllenborgia?
FEIF. He eivät uskalla häiritä.
KUNINGAS. Miksi jätetään minut yksin? Itse Hultman karttelee ja on nyrpeä… Jos lähetän kutsumaan jotakuta, on hän sairas. (Äänettömyys). Ja tämä hiljaisuus! Tämä hiljaisuus!… Minulla oli ennen Luxembourg, joka soitteli minulle, mutta hän katosi Stralsundin jälkeen… Hanki minulle hämähäkki leikkiäkseni! (Äänettömyys). Luuletko, että maa sietää kymmenen miljoonan arvosta rahamerkkejä?