FEIF. Parooni Görtzin mielestä oli kaksi miljoonaa korkein määrä!
KUNINGAS. Vai niin!… Miksi ei prinsessa tule, vaikka olen häntä kutsunut? Sisareni, tarkoitan.
FEIF. Hänen kuninkaallinen korkeutensa pani ehdoksi, että hänen puolisonsa Hessenin maakreivi saisi seurata mukana.
KUNINGAS. Hän, joka odottaa minun kuolemaani! Saadakseen valtaistuimen… Yhä useampi ja useampi odottaa minun kuolemaani. (Äänettömyys). Feif! Mene residenssiin ja pyydä prinsessa tänne, hänelle tärkeässä asiassa. Ilman maakreiviä!
FEIF (menee lehtokujaa vasemmalle).
KUNINGAS (yksin, epätoivoisena). Oh! Hyvä jumala! Menköön tämä kalkki minulta!
EMERENTIA (näkyy oikealla lehtokujassa. Hänellä on ruusukimppu. Näyttää siistiytyvän, miellyttääkseen, ja tulee sitten kuninkaan luo. Mutta kun hän saa nähdä hänet, muuttuvat hänen kasvonsa ja hänet valtaa myötätuntoisuus ja kunnioitus).
KUNINGAS (on ollut kasvot käsiin kätkettyinä, katsoo ylös ja kun hän huomaa Emerentian, näyttää hän epäröivän, onko se unta vai näkyä. Hän puhuu hämillään). Kukkia minulle? Miksi annat minulle ruusuja?
EMERENTIA. Minun sankarini on saanut kylliksi laakereita…
KUNINGAS. Ja orjantappuroita. Kypressien aika ehkä on tullut.