ULRIKA ELEONORA. Kas nyt se laukesi! Vai niin! Vai muuttaa suosiosi sille maakreivi katalikolle! Sen kyllä uskon! Se kunniaton, joka kohtelee puolisoansa niinkuin .. Niin — mitä — minä — olenkaan — saanut kärsiä…
KUNINGAS. Äsken juurihan olit niin onnellinen!
ULRIKA ELEONORA. Äsken?… Ha, ha, ha! Äsken! sanoo tuo…
KUNINGAS. Muista, että minä en ole naimisissa kanssasi!
ULRIKA ELEONORA. Kuinka niin!
KUNINGAS. Muista kohdella minua veljenäsi ja hallitsijanasi, äläkä anna minulle kotiripityksiä, kuten puolisollesi!
ULRIKA ELEONORA. Sinä, naimisissa? — Niin — miksi et ole naimisissa?
Sentähden, tiedätkös, että sinä pelkäät naisia! Sankari pelkää!
KUNINGAS. Kun kuuntelen sinua, pelkään minä tosiaankin! Ja tällä lyhyellä hetkellä olen minä suurimmassa määrässä mieltynyt maakreiviin! Minä melkein rakastan häntä!
ULRIKA ELEONORA (itkee nenäliinaansa). Niin, niin, niin…
KUNINGAS. Älä herran nimessä itke — riitele kernaammin! En voi sietää kyyneleitä!